United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Valo vaskisen pesosen, Muni kultaisen munasen. Toi Jumala suuren tuulen. Lännen kolkalta lähetti. Laiva kaatu kallellensa. Sysähysi syrjällensä. Muna vierähti vetehen, Pesä pyörähti perästä Meren mustahan mutahan, Sakean saven sekahan. Tuohon saari siunahusi. Nuori nurmi saaren päälle, Nuori neito nurmen päälle; Tuota käivät kaikk' kosissa; Käivät pipit, käivät papit, Käivät hovin hoikat herrat.
Kansa outoja anoppi, ikävöitsee ilma kaikki. Salamnius. Ja silloin Suomen tietäjä läksi vesiä ventoja kulkemaan, silloin vaikeni Väinön kannel, kuoli luonto maan. Silloin Metsolan metiset piiat ristit riistivät rinnaltaan, kullat kulmilta karistivat, ja huolivat itkien Tapion linnan mustahan murhehuntuun ja kauvas korpehen kätkeytyivät saunahan salaiseen.
On riehuva myrsky, Ja se aaltoja pieksää, Ja aallot vimmatut tyrskyin ja hyrskyin Pystyjä läjii, ja hoippuen häilyy Nuo valkoiset vesivuoret, Ja laiva niitä kiipeilee, Hurjasti, vaivoin, Ja äkkiä syöksähtää Alas mustahan kuiluun ammottavaan. Meri suuri! Emo kauneuden, Merenvaahdistanoussehen! Isoäiti lemmen! armahda mua!
LEA. Enhän usko onneani, ja tiedän sen varmaksi kuitenkin. Mikä suloisuus, mikä huimaava tuoksu pyhien lehtimaja-juhlasta! ARAM. Sydämiemme juhla! SAKEUS. Aram, tämä neito sun ansaitsee ja sinä myöskin hänen, vaikka katoaakin sinun sielusi katsanto maan mustahan multaan. ARAM. Maan multaan? Väärin luultu, vallan väärin!
"Et siellä sijoa saane, niin tuonne sinun manoan Tuonen mustahan jokehen, Manalan ikipurohon, jost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä, kun en pääsne päästämähän, kerinne kerittämähän yheksällä oinahalla, yhen uuhen kantamalla, yheksällä härkäsellä, yhen lehmäsen vasoilla, yheksän oron keralla, yhen tamman varsasilla.
EDGAR. Ritar' Roland mustahan torniin sai, Ja hän lausui vaan: hyi! hui! ja hai! Tääll' englantilaist' on verta. Viides kohtaus. Huone Glosterin linnassa. CORNWALLIN HERTTUA. Kostaa ma tahdon, ennenkuin hänen talonsa jätän. EDMUND. Kuinka, mylord, mua arvosteltaneen, kun näin panen luonnon alttiiksi kuuliaisuudelleni, sitä oikein kauhistuksella aattelen.
En tahtois ma touhuun ihmisten ja en tahtoisi yksin olla. Minun mieleni on niin kummallinen kuin meri kuutamolla. Minä uskoni, toivoni hukkasin, minä laskin laivani kariin, sun suukkoihis tyttö mä uskon vaan ja mustahan silmäpariin.
Ma kerran kummia uneksin: muka manalan maille ma astelin, tein tilini kanssa maailman ja auki jo ukset Tuonelan ma eessäni näin; näin Tuonen valkean joutsenen, näin Tuonen tuikean paimenen, joka ampui nuolen mun sy'ämehen; hän kieltä korskaakin käytti jo ja kuolon varjot hän näytti jo ja Tuonen tyttöjen karkeloon hän pyys ja mustahan aurinkoon jo tahtoi muakin uskomaan.