United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän istuu kaukana yksin, meist' ei piittaa lainkaan, sill' olevansa hän arvaa valtiasvoimaltaan ylin, korkein kuolematonten. Siis on sietäminen pahat, jotka hän kullekin säätää. Nyt jopa, arvelen, saava on Ares haikean murheen: kaattu on poikans' Askalafos, joka hälle ol' armain ihmisheimoa, ain' ilo, ylpeys ankaran Areen."

Sen katse oli nyt hervakka ja kyyneleinen, niin kyyneleinen, ja suu itkunilmeinen. Hänen äänetönnä maatessaan siinä näytti kuin hän olisi ollut puoleksi tajuillaan, puoleksi tajutonna, niin synkän surun, niin mustan murheen vallassa, ettei voinut itkeä ääneen, ei edes valittaa. Oli tuskallista katsoa.

Hän, joka sentään olisi tahtonut puettaa hänet kultakudoksiin ja kaiken maailman kalleuksiin! Tätä ajatellessa valtasi hänet sellainen surun, murheen ja säälin tunne, että hän varmaan olisi langennut polvilleen, jos vain olisi voinut liikkua. "Lygia," virkkoi hän, "et sentään sallinut tappaa minua." Tyttö vastasi lempeästi: "Suokoon Jumala että parantuisit!"

"Tosi kyllä, että teitä ja samalla meitä molempia on kohdannut suuri onnettomuus, mutta älkää toki kowin surko, kyllä Jumala meistä murheen pitää", lohdutteli Kaarina. Se hetki oli Kriston kuumeen murros; hän oli selwennyt houriosta ja kääntyi paranemaan päin.

Tosin en heille myöntänytkään, mutta niin näkyvät otaksuneen epäselvän lauseeni, sillä kaikista huomaan vanhempieni pitävän asiaa jo umpeen päätettynä minun ja Susson välillä. "Kirjoita, rakas ystäväni, minulle jokukaan rivi lohdutukseksi näillä murheen ajoilla! Tämä tuli niin suuressa kiireessä kirjoitetuksi, että saanetko hänestä selvääkään. Uskollinen Marttisi."

Vanhain jumalain kanssa oli entinen, hyvä aikakin kadonnut. Ja ikäänkuin rangaistukseksi tuli nyt pitkät murheen vuodet ja uusi kristin-uskon jumala ei voinut eikä kukaties tahtonutkaan auttaa kansaansa tästä vaivasta. Näin ajatteli Fuldan mies. Hän päätti auttaa itseänsä esi-isien tavoin, oman nyrkkinsä nojalla, huolimatta oliko Jumala hänen apunansa tahi ei.

Hän kysyi orpanaltansa: »Luuletko, Maissi, minua syylliseksiKuultuansa, että Maissi ei ollenkaan sitä uskonut, oli hän tyytyväisempi, mutta nyt kalpeni hän taas, sillä kruununmiehet astuivat sisälle. Saatuansa selvän tiedon rikoksesta miehet Junno raukan panivat rautoihin ja veivät pois. Syvän murheen jätti Junno jälkeensä puutarhurin asuntoon.

Mutta vanhempien ei tule saada mitään tietää; ja se tieto, että heidän poikansa täytyy kuolla, olisi kyllin voimakas musertamaan heidät. Miten surullista onkaan elämä, hän oli niin usein kuullut maailmaa sanottavan "murheen laaksoksi", nyt ymmärsi hän täydellisesti noiden sanojen merkityksen, sillä taivas oli suljettu kuin rautaovi ja Jumala äärettömän kaukana.

Päivä nousee, mailleen entää, Muuttumaton murheen' on; Hetket vierähtäen lentää, Vaan ei vaihdu kohtalon'; Sammuu vuori suitsuvainen, Vaan ei tuli rinnassaan; Kuivaa virran, lammin laine, Mun ei kyyneleeni vain; Kedot, metsät ilostuvat, Tähtiryhmät palauvat, Onni kiertää vaihdellen; Kurjuuten' on ainainen. 16. laulu.

MAUNO. Mun tyttäreni, minä kummastun. Kuin päivä katsantosi säteilee, Kun murheen muotoa varroin sulta. olet iloinen? ELMA. Näin koska murhe Tääll' ilon vaatteukseen pukeuu? MAUNO. Ei koskaan tätä tulen välkkynää Voi näyttää kasvot synkkämielisen. Mut mistä ilos! Mihin päätökseen Nyt olet tullut asiassamme? ELMA. Mun lempein voimall' uudella nyt hohtaa. Tän' yönä paljon häntä muistelin.