United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
FEDERICO. En minä muista. MARIANA. Kuinka? Sinä et tunne enään sitä lähdettä, jonka reunalla me ensikerran näimme toinen toisemme? FEDERICO. Samalla lähteellä nä'in myöskin ensikerran iso-äidin. MARIANA. Mutta ennen naimisiin ruvettuamme olithan sinä aina niin iloissasi, kun mummu saapuvilla oli? FEDERICO. Minä kätkin kynteni. MARIANA. Ja nyt olet niin pahoilla mielin.
LEONCIA. Tämä vie hengen minusta, auttakaat, minä kuolen! Federico! Mariana! 13 Kohtaus. Leoncia. Dolores. Federico. Mariana. Mummu! FEDERICO. Mitä on tapahtunut? LEONCIA. Minä olen murhattu. MARIANA. Mummu raukka! FEDERICO. Kuka on rohjennut? LEONCIA. Minä tahdon kiskoa kielen hänen suustansa. FEDERICO. Siunatkoon hyvästi, kenen suusta? LEONCIA. Hän on sen tuhannesti ansainnut.
Eräänä päivänä täydelleen kolme vuotta siitä, kuin Bård oli lähtenyt merelle, tuli Judithan luokse muuan vieras vaalea ja muhkea rouvas-nainen, jota mummu ei tuntenut vaikka tämä olikin Gunhilda. Hän oli muuttunut arvaamattoman paljon.
Isäntä ei niihin asioihin sekaannu, se tonkii tuolla pellollaan, syö mitä täällä annetaan, nukkuu siinä mihin vuode tehdään, sanoi emäntä hienolla ylpeydellä ja kehoitti rovastia tulemaan kahvipöydän ääreen. Samassa tuli Hetvi kiirein askelin ovelle ja sanoi: »Tulisiko mummu minulle avuksi viemään vasikkain juoma-astiaa; en lähtisi pellolta apua hakemaan, kun niillä on niin kiire.»
LEONCIA. Voi tämä mies on minun kunniani sortanut, häpeä on minusta lopun tekevä. FEDERICO. Menkää sisälle, mummu, heittäkää hänen kostamisensa minun huolekseni. LEONCIA. Jo taas jälleen nämät taudin vävähdykset! FEDERICO. Tässä on magnesiaa, mutta lähtekää nyt, mummu! Jumalani, mitä minusta tullenee, mitä minusta tullenee! 20 Kohtaus. Don Cleto. Federico. Myöhemmin Rafael.
Paitsi että hän on lukuisien lastenlasten kaikkein ihanteellisin "mummu", on hän niin monen nuoren ihmisen, olivat ne sitten miehiä tai naisia, "rippiäiti" ja lohduttaja.
Koski kohisee ja vesi vilisee ja päivä paistaa niinkuin parhaalla kalailmalla pitää, ja pilvet seisoo taivaalla kaikkein parhaimmissa merkeissä. Heitto vain Välisuvannon arkulta ja kohta olisi kiinni kuusikiloinen. Mutta ei minua nyt vielä huvita. Antaa luonnon pitää pyhänsä loppuun, minä pidän kanssa. Tulen kotiin. Ukko yhä veisahtelee ja mummu hymisee ikkunan ääressä.
CLETO. Mutta minä panen kunniani teille takaukseksi... FEDERICO. Minä vaadin hyvitystä. LEONCIA. Niin on oikeus; minä tahdon hyvitystä. FEDERICO. Menkääpä huoneesenne, mummu, minä otan asian sovittaakseni. LEONCIA. Ei, minä en lähde paikastani, ennen kuin olen hyvitystä saanut. FEDERICO. Muistakaat sentään, mummu, viimeistä kohtaustanne.
Ja nyt oli hän entistään rauhattomampi ja näytti vielä enemmän sairasmoiselta. Mummu Juditha arveli itsekseen: hän on saanut jo enemmän kuin kyllänsä maailmasta. Gunhilda kävi hienossa vaatteuksessa ja näyttipä hänellä olevan kosolta rahojakin. Hän oli ollut, kuten itse sanoi, naimisissa erään rikkaan aatelismiehen kanssa; mutta nyt oli miehensä kuollut ja hän oli siis taas yksinäinen.
Portin takana se laskee hameensa helmat alas, suorii niitä kauan ja silittelee poimuja ja koettaa sitten päästä portista sisään, mutta ei osaa sitä avata. »Nouse sinä, mummu, aidan yli, koska et kuitenkaan osaa porttia avata!» huudan minä, ja se tottelee ja kompuroi aidan yli, jalassa lipokkaat. Silloin minä hänet tunnen.