United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräspä, kieltä nyt Toskanan kuullen, huus takanamme: »Hiukan hidastukaa, te rientäväiset halki ilman synkän! Kentiesi multa saat sa pyytämäsi.» Oppaani minuun kääntyi, virkkoi: »Varro, ja hänen askeltensa mukaan astu!» Pysähdyin, näin ma kahden katsannossa palavan pyyteen päästä seurahani, vaikk' esti ahdas tie ja taakka heitä.
Söikö sun julma Sotainen surma, Silloinpa kuolen kyyneleihin. Jos elät vielä Urhojen tiellä, Niin jopa joudu kaulalleni! Silloinpa murhe pois katoais, Riemu ja rauha taas palajais. Kaikk' on pois multa, Kun on pois kulta, Suru nyt kalvaa sydäntäni. Ovi aukenee Niilo astuu upseerin puvussa sisään, vasen käsi ripustettu kaulalle; häntä seuraa Hannu, Liisa ja Antti, niiden jälestä kansaa.
PALVELIJA. Brutus, Näin herrani mun polvistua käski, Näin tomuun langeta mun käsk' Antonius, Ja maasta haastaa näin: Brutus on viisas, Jalo, urhoollinen, suora. Caesar oli Suur', uljas, kuninkaallinen ja armias. Sano: Brutus multa lemmen saa ja arvon; Sano: pelvon Caesar, arvon sai ja lemmen.
"Vaikk' kultaa en tuonut sulhollein Enkä nuoruuden suloutta; Niin leski jos oisin, kyll' joukottain Mulle tulisi kosioita. "Mitä hartaimmin toivoo sydämessään, Ja salaa Jumalalta, Jota ei edes tohdi rukoillakaan, Sen sulhoni multa saa. "Jokainen nyt sydämensä tutkikoon, Mitä enin hän halajaa; Sitt' luokoon silmänsä minuun, niin Lempisyntinsä nähdä saa."
FAUST. Hänt' oon ma läsnä kaukomaillakin; Ei huku hän eik' unhotu hän multa. Niin Herran ruumistakin kadehdin, Sitä huulillaan kun koskee kulta. MEFISTOFELES. Niin miekin teiltä kahta keijukaista Kadehdin, ruusumailla leijuvaista. FAUST. Pois parittelija! MEFISTOFELES. Herjaatten ma nauran vaan! Kun sulhon ja neidon Luoja loi, Hän senkin kelpo-lahjan soi, Että vaill' ei oltais tilaisuutta.
Ja sitten tuli haamu, Kuin enkel' ihanainen, valkohiukset Verillä tahratut; se huusi ääneen: "Clarence on täällä, viekas, luihu Clarence, Jok' otti hengen multa Tewksburyssä; Oi, raivottaret, piinaan hänet viekää!"
Kevät raitis vuodenaikani on, vain sillä on voimaa luoda, säde yksin nousevan auringon voi huomenen uuden tuoda. Siks nykyisyys sua siedän vaan, ett' toivon toukoa sulta, mut koito en nää sun toukoakaan, mun peittävi silloin multa. Pariisi 20/3 1890. P
Kas, Caesar: nyt mun omani on teidän, Ja teidän olis mun, jos vaihtuis onni, Tuon kiittämättömyys vie multa mielen. Oo, orja, sinä taatumpi et ole Kuin altis naikko! Mitä? Peräydytkö? Peräydy vaan! Mut silmäsi ma yllän, Vaikk' oisi niillä siivet. Orja, koira, Katala konna! CAESAR. Pyydän, leppykää. CLEOPATRA. Oi, Caesar, tämä häpeä mun surmaa!
"Lienkö itse vanha liian, tullut lapseksi takaisin, en nyt siedä entistäni, joskin ymmärrän yhäti; lauloin hetken heijastusta, soin huvia, loin kuvia, haaveksin haluja mielen: kaikki tuo on multa mennyt. "On paennut, ei palaja usko uutten ihmisien, toivo voittavan totuuden, rakkaus rajattomimman, ihmiset on ilvesheimo, minkä teinkin, sen tuhoan, luon ma uuden luomakunnan uuden itseni iloksi.
"Et kuule, emo, minua, jos ma silmillä siherrän eli kulmilla kujerran, päälaella lausuelen!" Emo hauasta havasi, alta mullan muistuttavi: "Jäihän multa Musti koira käyäksesi metsämaille. Ota koirasi keralle, mene tuonne metsämaille, ylös korpehen kohoa metsän tyttöjen tyköhön, sinipiikojen pihalle, havulinnan liepehille, evähiä etsimähän, antia anelemahan!"