United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
2:N NAINEN. Se käsi hävitti tämän kalliin rakennon, jossa taivaallinen hyvyys asui. Vaikertel, mun suuni, ja tule kyyneleistä sokeaksi, silmä! GIOTTI. Naiset, tuota on jo tuossa kylliksi, mielestäni. Pankaat vaikertelemisellenne raja. 1:N NAINEN. Hautamme olkoon se raja, koska musta multa on tukkenut silmiemme suolasen virran.
Kahdeskymmenes siit' ajastaika jo vierivi multa, 765 kun minä läksin sieltä ja erkanin syntymämaasta; suustasi soimaus ei, sana ei kova lähtenyt koskaan, vaan jos muittenkaan mua kuulit moittivan täällä, langon tai kälyn tai natonaisen viehkeäverhon tai anopinkin appeni ain' oli kuin isä armas ainapa suostuttain, lepytellen heitä sa silloin hillitsit sopusuulla ja mielesi lempeydellä.
»Tiedätkö, millä hän kulkee tiellä, Vaivainen mummo kulta?» »Tiedä en, maailma taisi niellä, Taikka jo peittää multa. Kastelen kukkaa, armastani, Muistelen tyttölasta, Tuskinpa jälleen puhdastani Löytänen maailmasta.»
Tyventyi silloin hiukan pelko multa, mi pauhas sydämeni järvell' äsken, kun vietin kauhun yötä kaameata. Mut niinkuin se, mi vielä huohottaen mereltä päässyt juur' on rantamalle ja katsoo taapäin vettä vaarallista; niin sielunikin, hädissänsä vielä, taa kääntyi katsomahan paikkaa, joka ei salli elää kenenkään. Kun olin
Vaan tämä kaunis malja nyt ottaos multa ja ollos turvana, saattona tien, kanss' auttavien ikivaltain, kunnes Peleun poian Akhilleun käyn katon alle." Hällepä vastasi näin Zeun airut, tappaja Argon: "Mielit nuorempaas koetella, mut et mua, vanhus, lahjaa saa salass' ottamahan ohi itse Akhilleun; pelko ja kammo mun ois sydämelleni koskea moiseen, hälle mi kuuluu, jott' ei ois paha koituva ehkä.
Ja volskilaisten hyväks kaikki toimii, Kuin lohikäärme tappelee, ja voittaa, Kun miekkansa vaan paljastaa; mut jotain On laiminlyönyt hän, mi hältä taittaa Tai multa niskan, tilillen kun tullaan. ALAP
Taikka jos ahdas on maapallo meille, keskenkin tulla voi Tuonelan teille, sattui jo surmaava nuoli, voit pian virkkaa: ma voitin, hän kuoli. Mut älä ilmaa myrkytä multa! Tukehtuessakin syöksen ma tulta, poltan rikki ne rinnat, jotk' oli muinoin mun onneni linnat. Ystäväni yksin lähti, jäin kuin kylmä taivon tähti katsomahan kulkuansa, muistamahan murhettansa. Eikö palausta konsa?
Jos tämä olisi tapahtunut muutamia päiviä ennen, olisin onnellisin ihminen maailmassa, mutta nyt se on myöhäistä. Minä olen sinusta jo niin kauaksi vieraantunut, ett'en enää voi, en saata sinua, Roposen tytärtä, vaimokseni ottaa. En ansaitse sua enää. Anni. Andrei! Hän ei kuule minua. *Laulu 13.* Viimeinenkin toivoni Sammui multa nyt! Kun mun jätti sulhoni, Kaikk' on päättynyt.
Mun on yksin syyni eikä muiden". Vanha isä vastas: "Syytäs myöten Huomenn' olet saapa rangaistukses." Kustaa lähti levollensa jälleen. Taas kun toisten nukkuvan jo luuli, Kolmas veli, *Eero*, vuoteeltansa Läksi tupaan isän luo ja lausui: "Isä, jos sä kuritusta aiot Kellekkään, on vika mun, ei muiden. Juoksin joutilaana kaislikossa Sorsan poikasia kivitellen: Multa jäi se sarka kyntämättä."
Sun surmaas enemmän kuin sulhon itken.» Kuin uni särkyy, uuden äkkivalon lyödessä luomehen, mut särkyneenäi viel' leikkii, ennen kuin se täysin haihtuu, katosi niin tuo kangastus nyt multa, kun valonleimaus nyt kasvojani kirkkaampi löi kuin päällä maan on nähty. Ma käännyin katsomaan, miss' olin; silloin soi ääni: »Täss' on ylöspääsyn paikka!» Tuo aikeet muut nyt kaikki poisti multa