United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ota mettä suusta mehiläisen, Kostontyydykkeeltä nautintonsa, Viehkeytensä ensi suukkoselta Viehkeyttä hurmaavaa et saisi, Mik' on Annetteni rusosuulla. Nälkään nääntyvältä leipä riistä, Viime toivo epätoivoiselta, Armaat aartehensa saiturilta Sitä murhetta et heille saata, Kuin jos multa Annetteni veisit. SUUKKOSTEN KESKESS
Onko sulla lyijykynää? kysyi hän multa; anna tänne, niin kirjotan muistiin tuon nimen ... Abinuaar ... saakelin kummallinen nimi, ei sitä muuten mitenkään muista. Abi... Onko se jonkun ihmisen nimi?
Mikä pakoitti sun siihen?» »Omantuntoni vaivat kauheat. Oi, viattomasti kärsinyt mies! taidatko vielä anteiksi antaa?» »Kaikki, ja sydämmeni pohjasta. Olis mulla enemmin sulle annettavaa, niin antaisin. Toki, jääpä multa tänne jäljelle muutama leipä, vaimoni kädestä tullut sinä lempeä iltatähti! jää, multa muutama leipä jää; ne olkoot sun perintös.» »Ne tarvitset itse eväänä tielläs.»
Hän sanoihan, hän ettei multa vielä mitään epää. Ja Saladin hänt' otti suostuttaakseen. Siis minuun juurtunutko syvempään lie kristitty kuin häneen juutalainen? Ken itsens' oikein tuntee! Miks en sois siis hälle pientä saalista, mit' on hän kokenut noin eestä kristityn pois häätää uutteraan? Niin pien' ei sentään se luomus saaliiksi! Ja kenen luomus?
Tuosta taas mestar' Aadam iski naamaan häntä kädellä yhtä kovakouraisella, sanoen: »Joskin kyky multa poissa jäsenin liikkua on liian raskain, on käsi kääntymähän mulla vapaa!» Ja toinen: »Kun sa roviolle kuljit, kätevä näin et ollut lie, mut varmaan kai kätevämpikin, kun löit sa rahaa.» Nyt vesitautinen: »Sen totta sanot; mut niin ei tosi todistukses ollut, kun Troiassa ne totta sulta kysyi.»
Nyt sanat soi Valmisna runoelmaan, Mä vaivun, oi! Jo Runottaren helmaan! Unohtumaton hetki. Eräs huvihetki Sielussani säilyy, Muistosta ei multa Murene se pois: Riemullisin retki Edessäni häilyy, Kuin sam' aika-kulta Vielä nytkin ois. Venonen se viilsi Nopeasti nientä Kohden; siinä kahden Me vaan kuljimme; Veden kalvo kiilsi, Koska monta pientä Lainetta nyt lahden Piirsi purtemme.
Suurta ei se maksa juttu, jokapäiväinen ja tuttu, tuskin kostut kuuntelulta, vaan jo Buss saa vuoron multa: »Miehet, nyt on Munter poissa, uljas, kuulu yli muiden, uros umpisokkeloissa, alla surman ansapuiden. Sodan, marssin, taiston teistä sai jo selvän käskyn seistä, lomavuorollaan nyt loikoo, ketaroitaan rauhass' oikoo.
"Ei, mutta sinä olet kerjäläis-akka, sinä, joka olet varastanut hänet multa! Vaan minua hän olisi tahtonut, minua hän kosi kauan aikaa ennen sinua, minua hän rakastaa yhtä kaikki, vaikka sinulla on muutamia lehmiä. Ja minä olen yhtä kunniallinen minä, kuin sinä, sen tahdon sanoa sulle, etkä sinä ole sitä päivää näkevä, jolloin minä kerjäisin killinkiä Kari Bjaaland'ilta.
Multa oli vasta muokattua, rungot ja oksat huolellisesti puhdistetut ja sidotut niitä tukemaan asetettuihin keppeihin. Pujottelimme niiden välitse aina vähän päästä istuutuen nurmipenkereille ja nauttien siitä omituisen hienosta tuoksusta, jonka aina tapaa Italiassa ja joka luultavasti osaksi saa alkunsa näistä jaloista köynnöksistä, joiden hedelmäkin kätkee niiden kukkien hyvää hajua.
Julmimmat pedot sentään jäi multa lannistamatta, viitojen suojissa ei, metsissä ei asuneet, eivät tehneet polkuja korpiin koirien kiertää: raivonneet pedot nuo rintani onkaloss' on. Kuumempi ei jano hurmeeseen ole tiikerin' ollut: verkkaan rinnassain raatelivat sydämein. Koiran hauta Tääll' olen Hektor, Scipion koira mun peittivät tänne.