United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
DIOMEDES. Sa mitä vannoit antavasi mulle? CRESSIDA. Valasta älä kiistä; pyydä muuta, Mut älä tätä, armas Kreikan mies. DIOMEDES. Hyv' yötä! TROILUS. Kestä, maltti! ULYSSES. No, no, prinssi! CRESSIDA. Diomedes, DIOMEDES.
"Veljemme Franskan kuningas ei tautivuoteita rakasta", sanoi Richard, "mutta jos Philip olisi sairastanut, olisin jo aikoja sitten seisonut hänen tautivuoteensa vieressä. Jocelyn, järjestä vuodettani, se on mullistettu ikäänkuin myrskyinen meri anna mulle tuo teräskuvastin silittele sukimella tukkaani ja partaani.
Ma hälle: »Mestari, sen tornit selvään jo tuolta laaksosta nään nouseviksi, ne hehkuu niinkuin tulest' ois ne tulleet.» Hän mulle: »Tuli ijäinen, mi niitä sisältä polttaa, saa ne puuntamahan, kuin näät sa, tässä keski-helvetissä.» Nyt sousimme me vallihaudat syvät, tät' epätoivon kylää kiertäväiset; sen muurit rautaisilta mulle näytti.
Mua katumuksen nokkonen niin poltti, muut' että kaikkea, mi houkutellut ol' lempeni, nyt tunsin vihaavani. Niin mursi itsetuntemus mun mieltäin, ett' taintuneena maahan kaaduin; kuinka mun sitten kävi, tietää seikan syypää. Kun sydän taas toi mulle voimaa, Naisen tuon yksin-laulavaisen näin; hän yllein kumartui, virkkoi: »Tartu, tarraa minuun!»
Noo kun sinä et ole olevinas mitään saanut. Nyt laukasi Martti: Antaisitte mulle maapalan, että sais koettaa ... lempoako tässä polkupyörällä. Isä loi nopean silmäyksen poikaan ja vastasi hiukan nolona: Maa-pa-lan. Siinä sinä sitte koettaisit... Mitä lapset! Nyt tuli lisäksi se naurunkitkaus, joka Marttia loukkasi aina omituisella epämääräisyydellään.
Jos oot sä peijari, Sen seulasta tiedän. Kah, muija paras, Hän onkin varas. Sit' ei mainita siedä. Entä pata-kollo? Ei tiedä se tollo, Mitä patamme on, Ja kattila voi. Peto ruokoton! Kas täss' on tuoli! Etkö viuhkaa huoli? Mi näkö! Taikapeilihin Kuvautuu taivaallinen hempi! Suo mulle siipes sukkelin, oi lempi, Ja lennätä mua hänen sylihin! Jos lähetä vaan uskaltaisin!
Siis muuta ei nyt mulle jäänyt lie kuin mennä, minne kesä meitä vie, se vaikk' ois sydämeni syksyn tie, kun kaikki kuihtuu kukat, laulut lakkaa; ja koska päättyy päivät katkerat, ma muistan, kuinka kukki unelmat, kohosi laulun kokkovalkeat: sua muistan niinkuin talven-käyjä takkaa.
Ma hälle: »Mestari, sun sanas ovat minulle varmat niin ja luotettavat, muut ett' on hiiliä vain sammuneita. Mut sano mulle, samoojista noista erota etkö ketään mainittavaa, näät moista vaan nyt miettii aatokseni.» Hän mulle: »Tuo, min leukaparta hajoo ruskeille hartioille, augur' oli ajalla, jolloin Kreikka miehist' tyhjä, niin oli että joku jäi vaan kehtoon.
SIHTEERI. Minä pyydän teitä, hyvä herra, elkää olko noin tuima ja tiukka sitä hyväsydämistä miestä vastaan. Tehän olette muutoin ystävällinen kaikkia kohtaan. Sanokaa mulle joku lohdullinen sana, joka voisi teidän jaloa ystäväänne rauhoittaa. Näettenhän te, kuinka huolellinen hän on, kuinka hän teitä vienosti koskettaa. EGMONT. Ja kuitenkin hän aina koskettaa sitä kieltä.
Me vaivoin kiipesimme louhten lomaan ja joka puolla vuori uhkas meitä ja jalkaa, kättä vaati nousu jyrkkä. Kun oltiin ylä-äyrähällä kuilun, rinteellä vuoren avoimella, kysyin: »Mun Mestarini, mitä tietä mennään?» Hän mulle: »Alaspäin ei askeltakaan! Mua seuraa, vuorta nouse, sikskuin joku näkyvi, joka tiemme varman tietää.»