United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me toiset pidimme puolipäivä-saarnamme kotona, lukien Margareetta evankeliumia minulle ja isäntäväen kahdelle vanhemmalle lapselle ynnä niille kahdelle piijalle, ja sitten veisasimme Margareetta ja minä yhdessä virren virsikirjasta. Mutta piijat, joilla ei kirjaa ollut, veisasivat muistostansa, ja kiitin minä Jumalaa, että me niin ihanaisesti tämän Jumalan palveluksen pitää, saimme.
"Ei, ei," ajatteli hän sitten, "sinä olit kihlaamaisillasi Rasmussenin Olinan, vaan niistä kaupoista ei tullutkaan mitään." Uusi suudelma Auroran huulilta hurmasi hänet kokonansa ja karkoitti Olinan kuvan hänen muistostansa. "Tahdotko tulla omakseni, sinä aamuruskon hellä jumalatar?" kuiskasi hän hurmoksissaan. "Sinun omasi ainiaksi," sopersi tyttö ja kätki kasvonsa hänen rintaansa vastaan.
Eukko moitti siitä itseänsä ja sanoi olevansa huono äiti, ja päivitteli sitä, että hänestä tuntuu kuin katoaisivat hänen Johanneksensa kasvot katoamistaan hänen muistostansa, kuin unohtaisi hän, mitä poika oli tehnyt siellä, miten hän oli nauranut, ja itkenyt ja miten puihin kiipeillyt ja miten ojissa juosta vilistellyt.
Niitä hänen miettiessä väliytyi kirjoittaja ja kysyi eikö sopisi runoa niillä sanoilla lopettaa, jotka samassa kertoi, lopettaa. Heti oli Korhonen valmis myönnyttämään, ja luuli ehdolle pantuja vielä sopivammiksi, kun sanoi olleenkaan ne omatekemänsä, jotka nyt olivat muistostansa kadonneet.
Hän haki muistostansa esille jok'ainoan sanan, minkä armas tyttö oli puhunut, jok'ainoan häneen luodun silmäyksen; ja niinkuin tämmöisissä tilaisuuksissa tavallisesti käypi vaikutti näiden pienten seikkojen muisto vieläkin voimakkaammin kuin mitä ne todellisina tapauksina olivat vaikuttaneet.
Tuon saarnamiehen sanat, jota hän oli Newcastlessa kohdannut, soivat alati hänen korvissaan kamalana kirouksena hänen rikoksestansa. Hän olisi kernaasti antanut kaiken omansa kaikki toivot, jotka ikinä olivat olleet hänen mielensä ihanteina, kaikki olisi hän antanut, jos hän olisi voinut ijäksi pyyhkäistä pois muistostansa tämän ainoan päivän.
Väsyneet saivat levätä rauhassa; mutta iloiseen tupaan astui onnellinen seura. Ja katoisiko koskaan heidän muistostansa tämä aamuhetki?
Elysée tunsi olevansa liikutettuna ja koetti vuoroin muistella, vuoroin muistostansa karkoittaa sitä suloista hetkeä, jolloin hänelle selvisi tuo ikuiseksi onnettomuudeksi koituva salaisuus; kuningatar taas mietti mitä kaikkea outoa ja uutta hän oli nähnyt.
Toivo uuden kevähän Syksyyn kylvää lohtuansa; Taiturin vaikk' elämän Kuolo katkas, muistostansa, Hänen töistään, joissa loi Kevään kauneudet hän ilmiin, Suomi iloita nyt voi, Vaikka kyynel kiertää silmiin. ER
Hurtta hänen hommiansa seuraa, silmiss' sääli, huoli, muistuu jotain muistostansa ja hän virkkaa: »Poikas kuoli?» Lausui, poistui niinkuin paasi. Hurtta jälkeen tahtoo juosta: »Arnkil! Sun jos tää ois maasi, etkö ylpee oisi tuosta? Riennä jälkeen miehen moisen, hälle muiston annan armaan, näistä pistooleista toisen, takomista taaton harmaan!» Arnkil käy ja palaa.