United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja silloin mietin aina: Miksi on nuo ajat muisteloita vain nyt mulle, miks en ma jäänyt kotilaaksohon, vaan läksin kylätielle tarvotulle? Hän kielsi kyllä, kielsi kyynelein mua lähtemästä kodin lehtoloista, mut tulta uhkui nuori sydämein ja tahtoi taivasta ja maata toista, Ma läksin. Hän se seuras.
Mutta vanhus vakavasti virkkoi: "Poika, älä vihaa Nyktos-laakson, Nuoruutesi koulus muisteloita! Jalon opin siellä sydämmelles Sääsi kuvat himmit, heikot, hennot. Katso maalimaan! Oi, mitä nähnet? Sovittajan kukkaisvallan yksin. Sille synkkänä, ken umpisilmin Sinne ryntää, on se kirkas, auki Sille silmällen, ku rakkaudessa Hiljaa ylennäksen häntä kohden. Poika, nähtävä se kukkaismaa on.
Lauloi päivät pääksytysten, yhytysten yöt saneli muinaisia muisteloita, noita syntyjä syviä, joit' ei laula kaikki lapset, ymmärrä yhet urohot tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla. Kauas kuuluvi sanoma, ulos viestit vierähtävät Väinämöisen laulannasta, urohon osoannasta. Viestit vierähti suvehen, sai sanomat Pohjolahan. Olipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen.
Hän on samassa suurin tietäjä; hän osaa laulaa Noita syntyjä syviä, Muinaisia muisteloita, Joit'ei laula kaikki lapset, Ymmärrä yhet urohot. Hän ilmoittaa myös viisautensa neuvoillaan ja varoituksillaan, joita jokaisen tärkeämmän tapauksen johdosta lausuu kansallensa. Joskus ilmautuu tämä viisaus kuitenkin muodossa, joka ei ole aivan suora, jota me pikemmin sanoisimme viekkaudeksi.
Tästä hyppäämme nyt sitten kerrassaan pitkän ajanjakson yli. Kolmannessa runossa me jo näemme Wäinämöisen vanhana, mutta samassa peri-oppineena, kuuluisana tietäjänä, joka Laulelevi, taitelevi Noita syntyjä syviä, Muinaisia muisteloita, Joit' ei laula kaikki lapset, Ymmärrä yhet urohot. Tämä hänen syvä oppinsa ja mahtava taitonsa kuvaellaan meille verrattuna tavallisten ihmis-lasten viisauteen.