United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen utelias katseensa, jonka hän nyt heitti yli joukon, ilmaisi sydämellisintä osanottoa. Eläköön-huutojen kaikuessa vilkkaammin kuin koskaan ennen kiintyi hänen katseensa muutamaan hentoon, naiselliseen haamuun, joka seisoi muista edempänä, peittäen päänsä huiviinsa. Tämä oli Regina; hän olisi hänet vaikka tuhansien joukosta eroittanut.
Koko siltä ajalta kun ruuhen kanssa työskentelin, en muista mitään muuta, kuin sen että katsoen sivulleni rannalle päin, kysyin Alanilta mikä maa se oli. Hän vastasi sen olevan hänelle mitä pahimman, sillä se oli Campbellien maata. Olimme käskeneet erään haavoitetuista pitämään silmällä laineita ja varottamaan meitä.
Vaan tekopyhä pakenee, Hän varsin pelkää, vapisee. Hänellä oma pyhyys on; Hän tästä siis on osaton. Hän elää omass' uskossaan; Ei Herra häntä tunnekkaan. Valvokaa ja aina rukoilkaa! Mailman iloissa Salaa saatana Aina vaikuttaa, Pyytää saavuttaa Sielun satimeen, Iloks itselleen. Muista, sielu, se! Valvo, rukoile! Mailma kavaltaa, Voi sun langettaa.
Kastanut virolaisia taikka tapellut tanskalaisten kanssa en muista... Mutta entä ... entä Bremenlinja, niin, sehän on se pahamaineinen linja, josta meidän siirtolaiset usein valittavat, vai se paikka tämä nyt on. Konduktööri tulee pilettiäni tarkastamaan, monettako kolmatta kertaa jo, en ole laskenut ja minä koetan lahjomalla turmella tuota nuorta miestä.
Ensi kerran nyt palajan Mun omalta pelloltani, Sotapellolta jalolta. Mut en vielä voi iloita Ennenkuin on koston niitto Untamon kylissä tehty. Surma veljen sortajalle! JOUKKO. Surma veljen sortajalle! Urhot, nyt levätessänne Saalistanne nauttikaatte! Joukko asettuu ryhmiin. Mutta muista, kelpo Kotro: Vahvat valvoen olemme.
Mutta Märkäsessä oli velkakirjoja; kaikki ihmiset puhuivat siitä, että niitä oli paljon ja että ne ennen saivat maata hyvin rauhassa arkunlaatikossa, jos vaan velallinen katsoi silloin tällöin itsellensä sopivan ajan ja kävi juttuamassa Märkäsen äijän kanssa ja sanomassa, että »se on niin kovin hyvä, kun ei te hätyytä... Kun Jumala antaisi tässä munkin vähän vauhtiin päästä, niin kyllä minä maksan kaikella kunnialla.» Silloin äijä aina sanoi: »Noo, jopa ... jopahan sitä on velan kanssa tekemistä.» Ja sitten ruvettiin puhumaan muista asioista.
Sinä saat kanss' tietää, että meillä ei sinulla ole asiata, eikä isäsikään luona ole sulla asuntoa ... ja sinä, Hintti, jatkoi hän malttavammin, muista se, että tuon hylyn rinnalla ei sun tarvitse istua, niinkuin äsken näin. Pekalta paloi viimeinenkin kunnian tunto isäntäänsä kohtaan.
Teetä ei he muista kotonansa milloinkaan saaneensa. Kummallista olisi tietysti nähdä asevelvollisen kasarmissa jauhavan kahvia, hirmuisen suurella kahvimyllyllä, joka aamu. Ja vielä kummallisempaa olisi nähdä hänen "polttavan" kahvia. Mutta kumpikin työ olisi hänelle ainakin tuttua. Hän on nähnyt niitä lapsuudesta tehtävän, yhtä usein kun hän on nähnyt leipää leivottavan ja perunoita keitettävän.
Kun kukka sulle annetaan, Ves'lasihin viet sen puhkeemaan, Vaan muista: Kun aamull' aukee ruusun suu, Se illan tullen surkastuu, Se muista, niin, muista! Kun kullan löysit kaivatun, Ja sielusi sen sieluhun Kun vaipuu, Niin hetki vain kun vierähtää, Vain murhe sulle muistoks jää Ja kaipuu, niin, kaipuu!
Etkö sinä muista, mitä minä sanoin sinun niin ylpeästi lähtiessäsi Leppimäkeen? sanoi isäntä ja tavallista raskaammin heitti päreet eteensä lattialle. Kyllä minä muistan sen, mutta etteköhän tuon tapauksen tähden unohtaisi päätöstänne? Annan kaksi lehmää ja lampaan, mutta missä sinä niitä nyt talven aikana säilyttäisitkään, sanoi isäntä jäykästi.