United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Stanley, joka näki että sota estäisi hänen matkaansa, päätti käydä keisarin puheilla. Mtesa oli saanut kuulla että Stanley oli tulossa, ja lähetti monta sanansaattajaa tervetuliaisten kanssa hänen luokseen. Lopuksi hän lähetti kävelykeppinsä merkiksi että se todellakin oli Mtesa, joka lähetti uudistettuja tervetuliaisia.
Elokuun 27 p. lähti Mtesa matkaan ja ohjasi marssinsa Nakarangaan, niemelle, jonka wawumalaiset olivat valinneet itselleen linnoitukseksi ja varastopaikaksi. Hän oli koonnut 150,000 miehen suuruisen armeijan. Paitsi tätä melkoista voimaa oli sotajoukossa vielä 50,000 naista ja lähes yhtä monta lasta ja orjia kumpaakin sukupuolta, joiden kanssa Mtesan leiriväki nousi noin 250,000 henkeen.
"Stamlee", sanoi Mtesa Stanleylle, kun he lähes kaksi kuukautta sen jälkeen erosivat, "sanokaa valkoisille miehille, kun te kirjoitatte heille, että minä olen sen miehen kaltainen, joka on istunut pimeässä tai ollut sokeana syntynyt, mutta että minä en nyt halua mitään enemmän, kuin että saisin opetusta miten minun on katsottava, ja että minä tahdon pysyä kristittynä koko elämäni." Sodan loppu.
Silloin täytyi Stanleyn lähteä pois ja palata väkensä luo. Mtesa, joka oli luvannut veneitä ja väkeä viemään matkuetta Ugandaan Kagehyistä, jossa se yhä oli ja odotti Stanleytä, käski Magassan lähteä hänen mukanaan 30 veneen kanssa leiriin.
Kun Stanley lähestyi, nousi Mtesa seisaalleen, astui esiin niin kauas kuin leopardinnahka ulottui, jolla hänen jalkansa hänen istuessaan lepäsivät, ja tervehti häntä sydämellisesti. Mtesa sai nyt tietää, että Stanley oli tullut saadakseen ne oppaat, mitkä keisari oli hänelle luvannut osoittamaan tietä Muta Nzigeen järvelle saakka ja Stanley pyysi nyt että hän viipymättä hankkisi ne.
Kun keisari rupesi istumaan, tuli mies- ja naispappia, luvultaan toista sataa, esittääkseen Mtesalle kunnioitustaan toinen toisensa perästä juhlallisella tavalla, ja jokaiselle suvaitsi Mtesa nostaa keisarillista etusormeaan. Ylimmäinen pappi oli hyvin haaveellisesti puettu.
Keisarillinen hovimarsalkka sanoi: "Kun Mtesa rupesi Muhametin uskoon, opetti hän minua ja minä rupesin Muhametin uskoon myöskin; jos minun herrani sanoo että hän, saatuansa enemmän tietoja, on opettanut minua väärin, voi hän nyt opettaa minulle sitä, mikä on oikein. Minä odotan saadakseni kuulla hänen sanansa." Mtesa nauroi ja sanoi: "Sinä puhut hyvin.
Kun hän jo oli kadottanut paljo aikaa kanoottien puutteessa. Mtesa vastasi olevansa nyt aikeissa alkaa sotaa kapinallisia wawumalaisia vastaan, jotka ynseästi kieltäytyivät maksamasta veroa, hävittivät hänen rannikoitaan, veivät pois hänen alamaisiaan ja möivät niitä sitte muutamasta banaanikimpusta.
Jos sinun veljesi tekee sinulle vahinkoa, on sinun annettava hänelle anteeksi. Rakastakaa vihollisianne! Tehkäät hyvää niille, jotka teitä vihaavat." "Mutta minä olen tekevä sen, Stamlee. Minä tahdon polttaa hänen tuhaksi. Minä tahdon polttaa joka ainoan sielun, joka tulee minun valtaani. Minä tahdon nähdä verta verta kaikkien niiden verta, jotka asuvat Uwumassa!" "Ei, Mtesa! Ei enää verta.
"Nyt, Stamlee, saat sinä", sanoi hän, "kun päällikkö riippuu roviolla" tämä päällikkö oli noin kuudenkymmenen ikäinen mies "nähdä kuinka Uwuma-päällikkö kuolee. Hän poltetaan kuoliaaksi. Ja hänen miehensä tulevat vapisemaan, kun he saavat kuulla, miten hän on kuollut!" "Voi, Mtesa", vastasi Stanley, "oletko sinä unohtanut sanat siinä hyvässä kirjassa, josta minä olen lukenut niin usein sinulle?