United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä sitten juteltiin vähän aikaa ja sitte lähdettiin puutarhaan katsomaan omenapuita ja marjapensaita. Viinamarjat jo punottivat ja omenapuissa oli paljon raakiloita. Mauri ja Valva joutuivat vähän muista erilleen. "Olen ostanut Tuomelan alitalon myöskin", sanoi Mauri, "minulla on nyt koko talo hallussani. Luuletko isäsi suostuvan liittoomme?"
Ehkä on henkilöitä, joilla on harrastusta muuhunkin kuin omain välttämättömien tarpeidensa tyydyttämiseen, nimittäin yleisiin asioihin, mutta minulla ei ole ollut onnea tavata niitä. Jos alkaa keskustella jostakin sellaisesta, niin vastataan "hm":llä. Ei mitään seuraelämää ole olemassa Omskissa, mikäli olen kuullut, missä ei kortinpeli ole pääasiana.
MARIA. Isä John raukka! JOHN. Ei, en raukka! Olenhan löytänyt teidät! Jos ei sukulaisuus vetää minua teidän luokse joku toinen, suurempi se on: se on avunne! Olkaatte lapseni, kutsukaa minua isäksi, ja minä jakaan teidän kanssa, mitä minulla on. ERNST. Jalo mies! JOHN. Ei niin, Ernst, kutsu minua isäksi! MARIA ja ERNST. Isämme!
Minulla puolestani on nälkä, ja te suokaa anteeksi suorat sanat te näytätte siltä kuin olisitte nälkään nääntymäisillänne. Niin olenkin, vastasi viuluniekka, vaipuen sohvaan. Mutta, uskokaa minua: tällainen koditon ja leivätön joukko se tottuu tilaansa. Oppii lyömään leikiksi kovat kolttoset. Niin, katselkaapas tätä nuttuani. Eikös siinä ole palanen humoria?
Jos hän ne tietäisi, jos hänelle kirjoittaisin...? Ja minä alan miettiä loikoessani siinä kirjettä hänelle. Minä kehitän tunteeni hänen eteensä, minä sulatan hänet sanoillani, minä avaan hänelle sydämeni syvyydet, ja hän ehkä heltyy, ehkä antaa ainakin toivoa. Kolmen päivän kuluttua on minulla kirje valmis, mutta minä en saa sitä lähetetyksi. En uskalla panna kaikkea alttiiksi.
Minä olen väsyksissä, ja minulla on vielä paljon tekemistä!" He läksivät yhdessä ovelle. Kynnyksellä kääntyi vieras nainen opettajattareen päin. "Hyvää yötä!" Hän tahtoi vielä kerran polvistua Miss Maryn jalkain juureen.
Minua hävetti astua tuohon tuttuun kaupunkiin vankien joukossa kuin mikä pahantekijä ikään, ja pahantekijäähän minussa hiukan olikin: olinhan valehdellut ja ottanut itselleni sotilaan-arvoja, joita ei minulla ollut. Suuri lauma tyhjäntoimittajia oli alinomaa ympärilläni, ei vainenkaan, en tahdo noin pahaa heistä puhua.
Ja omasta puolestani minulla taas ei suinkaan ole syytä valitella siitä, että Jumala on antanut minun näyteltäväkseni maailmassa sellaisen osan, joka ei ole kaikkein etevin ja täydellisin. Sillä minulla on nykyisessä asussani kylläkin mahdollisuutta välttää erehtymistä.
Pois maasta, jossa työntekijä on kuin koira, ei, mitä sanon, pahempi kuin koira, sillä koirallekin jo annetaan enemmän arvoa. Koetellaan, minkälainen on muualla maailma. MATLENA. Mutta matkarahaa? Mistä sitä saisit? TOPRA-HEIKKI. Niin, matkarahaa?... Minulla jo on. Sinulla jo on?... Kuinka? TOPRA-HEIKKI. Niistä, joita Antille annoin, riittää hyvin meillekin. Oliko niitä niin paljon?
»Kymmenen vuotta! Voi hirmuista!» keskeytti Hanna kauhistuen. »Niin. Ainakin kymmenisen vuotta kestää minulla matkustusta», jatkoi Antti. »Niin, sen ajan jos hoitaisivat taloja ja talouksia hyvästi, niin olisi kiitos keikaus. Minä puolestani mitä ansaitsen antaisin ilolla yhteisen talon hallintoon, ettei siitä syntyisi kannemieliä, että minä omituista kassaa kokoon.»