United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Leena heittäytyi äitinsä kaulaan ja rukoili: "Rakas äiti, kallis äiti, sinähän olet minun oma äitini, sinäkin olet kerran ollut nuori ja rakastanut, varjele minua isältä ja Tahvolta!"
Creakle, puollustamaan itseäni", jatkoi Steerforth, "ja selittämään, mitä minä tarkoitan ei minulla ole mitään muuta sanomista, kuin se, että hänen äitinsä elää almuista vaivaishuoneessa". Mr. Mell katseli yhä häntä ja taputti minua vielä ystävällisesti olkapäälle ja sanoi, jos oikein kuulin, kuiskaten itsellensä: "niin, minä ajattelin sitä". Mr.
Mikäs katututtavuus se on? kysyi Gabriel tuntien että hänen suupielensä kalpenivat ja sydäntä huimasi. Eikö hän ole sinun ystäväsi? kysyi Ingrid viattomasti ja tottelevaisesti katsoen Gabrieliin. Mutta sinä et ole esitetty hänelle. Niin, ajatteles, kuinka omituista, tutustuin hänen kanssaan juuri niinkuin sinunkin kanssasi: hän itse esitteli itsensä ja pyysi tulla saattamaan minua.
Täällä olen minä, rikas, niin rikas, että minä köyhistä näytän puolijumalalta, siellä olen minä köyhä; täällä olen minä vaivattakin kaikille mieleen, siellä on ainainen kilpakiista voiton palmusta, joka ei aina tule ansiollisimman osaksi; täällä saan lakkaamatta olla erään herrasmiehen seurassa, jota olen alusta saakka pitänyt maailman ansiollisimpana miehenä; siellä oleskellaan maahovilaisten ja hoviliehakoiden seurassa, jotka minua tiedottomuudellaan ja tyhmyydellään ikävystyttävät, tai taikurien ja oppineiden, jotka säännöttömyyksillään loukkaavat minun laupeuden-aistiani.
VIKTOR. Ja kumminkin on meidän mahdoton yhtyä tästä lähtein vaikka pääsisit vapaaksikin muutamien vuosien kuluttua . SYLVI. Mahdoton yhtyä ? Avioliitossa tarkoitat? No niin, antaa olla. Meitä ei vihitä mutta minä olen sinun omasi kumminkin. Me rakastamme toisiamme, sinä rakastat minua ja minä sinua, ja sinä käyt minun luonani täällä vankilassa. VIKTOR. Ei, Sylvi, ei!
Ne ynnä heidän luutnanttinsa nimittäin majailivat pappilassa, kuten jo ennen olin kuullut. Neitsyt asetti minua varten pöydälle leipää, voita, savustettua lihaa ja silakoita. Pöytään istuessani pyysin veistä, sillä rakuunain nähden en uskaltanut ottaa esille omaa puukkoani. Pastori antoi minulle veitsensä, ja minä ryhdyin hyvällä ruokahalulla aterioimaan.
Vasta Uudessakaupungissahan tapasimme toisemme, sittenkun ahvenanmaalainen, joka oli tuonut minut Tukholmasta, jätti meidät. Minä tunsin sinut talonpojantakissasi heti, vaikket sinä minua tuntenut, ja sinä olit kovin hyvä, kun lupasit viedä minut aina Vaasaan asti. Enhän toki voinut jättää sinua oman onnesi nojaan moiseen seuraan.
BOTHWELL. Kuolema ja kadotus, Lethington, te tahdotte minua pettää! Ihminen, käyttäkää järkeänne! Tämä on juuri mitä jok'ainoa Skotlannin aatelismies salaisesti toivoo ja josta etevimmät ovat keskustelleet tänä päivänä, kun teitä on yhdessä nähty. BOTHWELL. Minä olen vielä päihtynyt suudelmasta, jonka hän antoi, eikö tässä vaan ole paulaa viritetty?
Tarkoittaako teidän armonne sitä kirjettä, josta oli niin paljon hälyä, kun teidän armonne tuli kotiin? Sitä juuri, heittiö!... Miten se oli joutunut pöytälaatikkooni? Kuinka minä voin sen tietää, teidän armonne? vastasi metsästäjä, näyttäen perin rehdiltä. Kuka sen sitten tietäisi, ellet sinä ja ne muut, jotka ovat täällä siivonneet?... Ympäröivätkö minua pelkät rosvot ja roistot?
Niin kyllä, sinua tapaamaan. Mitä kummaa siinä on? Eikö sinulla olisi sitten muuta tarkoitusta tällä matkallasi kuin tavata minua? Ei. Sinä olet siis vaan minun tähteni vaivannut itseäsi matkustamaan yli Kanavan? Aivan sinun tähtesi. Hiisi, mikä hellyys, sisareni! Mutta enkös minä ole sinun lähin sukulaisesi? kysyi mylady äänellä, joka ilmaisi mitä liikuttavinta lapsellisuutta.