United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pahan mielen välähdys vilahti sielussa, kun ei ollut tullut antaneeksikaan tuota tytölle. Miksi hän ei ollut sitä antanut? Siksi vaan, kun oli tuntunut silloin siltä, kuin sen antaminen olisi ollut samaa kuin häväistys tytölle. Mutta olihan hän suudellutkin tyttöä, ja sehän nyt toki lienee häväistystä, jos mikään. Kyllähän saattoi niin olla, mutta ei se vaan siltä tuntunut.
Tuhannet porot seisoivat tunturitasangoilla ja ihmetellen kuuntelivat; ja näiden suuret sarvet hopeisilta hohtelivat kuun paistehessa. "Miksi olet kulkeilla?" kysäsi Lamik Rikkut, joka ryömi ulos isänsä maamajasta. André syösti vaan sompasauvansa lumehen vauhtia vähentääksensä ja napahutti häntä sauvallansa sivutse kiitäessään.
Oi! miksi eivät nuo kaksi milloinkaan voi käsittää toinen toistansa? Sitäpaitsi on Henrikin tulevaisuus nykyään vaa'assa; Jumala suokoon hänelle menestystä hänen itsensä ja äidin tähden! Petreaa emme saa kotiin ennenkuin Louisen häiden jälkeen. Koska jälleen olemme kaikki koossa täällä kotona? Nyt vasta minusta elämä on oikein ihanata ja iloista. Mutta olemmeko me *kaikki* enää milloinkaan koossa?
Ovi aukeni, Aato tuli sisään, Emma ei häntä havannut. Niin se on sanoi hän tehty on tehty, tietä jonka jälkeen ihminen käy, tie, joka ihmisen takana katoo, ... tietä ... tätä tietä täytyy jokaisen käydä perille saakka; miksi minä siis suren ... ei ... eteenpäin eteenpäin.
RIZZIO. Ainoastaan sentähden että tulisin epäluulon alaiseksi teidän armonne silmissä. Tässä on sormus! Miksi olet sinä minulle uskollisempi kuin muut, Rizzio? RIZZIO. Parempi olisi tutkia, miksi meitä pyydetään tehdä huolettomiksi samalla kuin päällekarkauksesta jutellaan...
Metsän huminassa käyskelevi Alat', impi unelmiss', Katsahdellen silmäll' riutuvalla Sineyteen korkuuden. Mitä mietiskelee kelmee neito, Uneksuen laaksossa? Miksi riutuen hän katsahtelee Sineyteen korkuuden? Eipä pääsnyt täällä kenkään käymään Sydämmensä kammioon, Sieltä virtasi vaan lemmen liekki Taivaallisest' säteillen. Pian toki Kalman kylmä tuuli Liekin tämän sammutti.
Siinä oli elämänura, jolle ei ollut koskaan liian myöhäistä siirtyä! Tulla rikkaaksi se oli kaikkein helpointa; sille, joka rohkeni tehdä sen ainoaksi tarkoituksekseen! Mutta miksi ei Heikki ollut valinnut tätä tietä! Missään tapauksessa ei se vielä ollut liian myöhäistä. Sen voi, jos tahtoo!
Ehkä hän vaan on niin heikko ett'ei hän jaksa huutaa, lohdutti Klettermaier ja kuiskasi Wapun korvaan: emäntä, muistakaa ihmisiä! Hän nousi ja poisti hämmentyneet hiukset otsaltaan. Sitokaa yhteen nuorat, miksi tässä niin neuvottomina seisotte mitä odotatte? Miehet katselivat epäillen toisiansa. Täytyy koettaa löytää häntä, sanoi Klettermaier.
Koht' joudun minä matkaan, Ja annan teit', mun rakkaan, Kaikk' Herran haltuun tääll'; Ah, olkaat valmiit aina, Kyll' Herra armons' lainaa Ja yhteen auttaa viel'. Mutta kule hiljaa .. äitisi on nukahtanut. Miksi lepäsit niin vähän aikaa? Olethan jo valvonut monta yötä perätysten. En saanut unta. Hän tuossa taistelee kuoleman kamppausta, minä tässä elämän.
En häpeä tunnustaa, että olen kerran nauttinut lohdutusta ja ohjausta samalta räätäliltä, joka nyt pitää kylässämme pyhäkoulua. Tiedäthän, Leenani, että minäkin olin silloin vaarallisella harharetkellä, lausui nuori mies likistäen lujemmin kainalossaan lemmittynsä kättä. Onhan se unhoitettua; miksi siitä muistuttaisit? huomautti Heleena. Niin se sikseen.