United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sun kättäs sattuma oil johtamassa, Ei malttamuksen aikaa ollut sulla; Sa välikappaleena olit Luojan. ANNA. Se sattumaako? Julma sattuma! Mi synkeänä riippuu ylläni. Mis oon ma rikkonut niin sortuaksein?... Vaan vaiti, kurja! Valittaako kukka. Kun tallattuna uupuu multahan? Ei tutki hän, miks' sullotaan. Kuin se Ma päättää tahdon myös. MARIA. Oi, Anna kulta, Et kuolla saa!...
Kun mailma niinkuin ahne Ja tuima herra oikeuttaan kiistää, Kun kuorman raskaan alla uupuvaa Viel' rankaistuksen ruoska saavuttaa, Ja onnetointa hirmuherra ilkkuu, Kas silloin halla kukkaistarhan loukkaa, Ja keväimiä sitte tulla saa, Vaan turman jälkiä ne ei voi peittää. Niin, raskas, synkkä köyhän onni on! Miks' muuttunee, kun elon taistelusta Ma lähden kerta, Anna raukan päivät!
Ja tulin luoksesi, niinkuin hän tahtoi, pedolta pelastin sun tuolta, joka ties sulki kaunihille kukkulalle. Siis mikä nyt? Miks, miksi viivyttelet? Niin suuri miks on mieles arkuus? Miksi ei sulia uljuutta, ei rohkeutta, kun kolme Naista armon-autuasta sinua huoltaa kartanoissa Taivaan ja puheeni niin paljon hyvää lupaa.»
Mun teille mikä lienettekään loordi Lähetti tään maan kuulu hallitsija, York herttua, kysymään, miks sijaisuutta Käytätte hyväksenne, nurjin asein Kotoisen rauhan meiltä säikyttäin. BOLINGBROKE. Sanani viejäksi ei teitä tarvis; Tuoss' itse tulee herttua. Jalo setä! YORK. Sydämmen näytä nöyryytt', älä polven, Jonk' alamaisuus viekastaa ja pettää. BOLINGBROKE. Oi, armollinen setä!
Parempi sanon pajuille, Eli haastan halkosille, Kerron puille pääni päällä, Maahan alla jalkojeni; Lausun saunan lautasille, Itken saunassa saloa, Kyllin kylpihuonehessa, Ylisellä yksinäni Yliset ulasvesille, Saunan lauat lainehille. Pois itkin ihanat silmät. Miks' on silmäni sipalat, Näkimeni näin huterat Lie'kö lassa langeteltu, Ja piennä pahoin pielty?
Voi tyttönen hupsu, miks miellyit niin Sima-suuhun ja kultiin kiilteleviin, Oli aarre kallihimp' itselläs: Sydän puhdas ja rauha sun mielessäs. Voi mua Loviisa parkaa! Se aarre nyt sulta jo vietiinkin, Väkisinkö kenties vai varkaisin? Osan ryösti hän sult', osan lahjoitit pois Meni kaikki, mi kallista ollut ois. Voi mua Loviisa parkaa!
Pidätä verikättäs, pyövel' lurjus! Miks huoraa vitsot? Suomi omaa selkääs; Himoitset häntä käyttää siihen, josta Nyt häntä ruoskit. Konna hirttää varkaan. Risoista pikkuviat hohtaa; puuhkat Ja kaaput kaikki peittää. Kultaa synti, Lain vankka peitsi siihen pirstaks särkyy; Pue ryysyyn se, sen puhkoo kerin korsi. Ei syntiä tee kenkään, ei, ei kenkään: Lupani heill' on; usko pois se, veikko!
Miks en liene moisten lainen, nuo on mieleen mahtimiesten, ikiriemuks isänmaalle; miksi kylvit kaiken luoja, kylvit sy'ämmehen säkenen, tuota tulta kalvavaista, jok' on kohtalon kirous? Miksi annoit hengen hellän, vapautta vaativaisen, miksi turhat tiedot, taidot, miksi joutavat unelmat? Oisit antanut avuja täällä tärkeämpiäkin: mielen maltin, kovan luonnon, vanhan mielen, valhekielen.
Muistan kuinka paimenessa Immen kanssa iloitsin, Muistan kuinka iloitessa Toisinaan myös suutelin, Suutelin ja suudellessa Neiti hymyi hempehin. Aika kului lehdikossa Leikiten ja lemmiten, Kaikk' ol' leikki viatonta, Tointa luonnon lapsien. Kaksitellen, joukotellen, Kaikk' ol' yhtä vapaisuus, Viatonna vieretellen Se on soma suloisuus! Miks et vielä veri kiehu, Niinkuin lasna, lemmiten?
Ja Söderlingskakin huilahutti pöytää pyyhkiessään virrenvärssyn, minkä sattui muistamaan: Ihminen, miks kerskailet, Tomu, tuhka olet vaan! ... Olisi se ollut tupsaus, jos kätkettiin paalit ja rahat ja naapuri antoi kiukuissaan ilmi ... ja rupesivat meitä epäilemään ja meiltä etsimään ... mutta oli toki varjelijansa.