United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän taistelee, sen tiedän, voittaakin, Ja ehkä kuolee henkens' uhraten Edestä uskomme ja kuninkaan, Mut unhottanut on hän synnyinmaan. Miks itseään ei sille säästää vois? Unohda lapsi huolivirtes pois! Mun sydäntäni särkee, karvastaa, Sanomat iski sieluun syvimpään, Vereni riehuu, suonet repeää! Ah! Olisko nyt tässä viholliset, Ne surman ruoat, Tuonen tulitönkät! He nielkööt liekkiväistä kirousta!
Missä viivyitte? Mitk' erämaat ja vuoret, virrat vielä meit' eroittaa? Vaikk' elämme niin liki, miks ette riennä Rechaa syleilemään? Vaikk' uhriksi jäi liekkein polo Recha! Ei, oli, oli jäädä! Tyyntykää! Oi, kauheaa on kuolla liekkeihin! NATHAN. Mun armas lapseni! RECHA. Yl' Eufratin ja Tigriin, Jordanin vei tienne teidät, ja kuinka monen muunkin veden yli?
Ma hänen silmäänsä, Mi uljuutta ja hurskautta loistaa, Oon katsellut ja kuullut ääntänsä, Mi syömen niinkuin kielisoittimen Saa tuhat sävelettä kaikumaan. Oi, miks' en hänen rinnallensa pääse, Ett' nähdä voisin, kuinka ilomielin Hän vaaraa, kuolemata vastaan käy? Tok' aatteissani häntä seuraella Ma saan ja rukoillessa häntä luonnella. Katsoo ulos ikkunasta.
Ei ikävä iltaistani, Ei apia aamuistani, Muret muita aikojani; Ihanaistani ikävä, Apiainen armaistani, Mure mustakulmaistani Ei mun kuulu kullaistani, Näy ei näätärintoani, Ei kuulu kujassa käyvän, Alla ikkunan ajavan, Pilkkovan pinolla puita, Koan eessä kolkehtivan; Maassa marjani makaavi, Mullassa muhaelevi, Alla hiekan herttaseni, Kulon alla kultaseni. Miks' on silmäni sipakat.
En näe syytä, Miks ei hän ensin minuun kääntynyt: Min' olen, toden totta ensimmäinen, Jok' olen hältä antimia saanut; Nyt niinkö kurjaks luulee mun, ett' aion Viimeinen olla kiitoksessa? Enkä; Näin oisin muille naurun aineena Ja ylhäisissä narrin nimen saisin. Ei, ensikädess' oisin kolminkerroin Sen summan antanut, vain hellyydestä, Niin hälle hyvää suon.
Miks' täytyypi mun kotokankahilla Viel' heimolaisen verta vuodattaa! YRJ
HASTINGS. Jumala tiesi, mut en minä, syytä, Miks ovat äitinne ja veljennekin Pyhäkköön paennehet; hellä prinssi Ois mielellään mua tänne seurannut, Mut äiti häntä esti kaikin voimin. BUCKINGHAM. Hyi, mikä mieletön ja tyhmä teko! Kehoittaa voisitteko, kardinaali, Kuningatarta lähettämään oiti Veljensä, prinssin, luoksi Yorkin herttuan?
2 SENAATTORI. Niin, tuhlata kyll' osaa; mässääjäksi On luotukin; hän siihen syntiin hukkuu, Ja uljuuden se hältä vangiks ottaa. Jos vihollist' ei muuta ois, niin tämä Jo hänet voittais; raivoyltiössä , Se tietty on hän tekee hurjan töitä Ja nostaa riitaa. Irstaast' elamoi, Ja juomisensa vaaraks olla voi. 1 SENAATTORI. Hän kuolkoon! ALCIBIADES. Kovaa! Miks' ei sotaan kuollut!
Mun siinä sumentuivat silmät, viime sanani oli nimi Neitseen; siihen ma kaaduin, jäi vain sinne ruumis kuollut. Ma totta puhun, eläville kertaa: Jumalan enkel' otti mun, mut piru pimeyden huus: 'Miks viet sa saalihini? Ijäisen hänestä, laps Taivaan, saanet vuoks kyyneleen, mi hänet multa riistää, mut muuhun nähden mull' on toiset tuumat.
MALCOLM. Siin' ehkä, Miss' epäilyni minä juuri löysin. Miks jätitte niin äkin vaimot, lapset Nuo kalliit lahjat, lujat lemmen paulat Hyvästi heittämättä?