United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mist' tämä sunnuntai minun mieleni pyhäköissä? Miks metsä hohtavi hopeissa ja kuuset on kultavöissä? Miks aika seisoo ja arvelee? Miks viikot niin vitkaan mataa? Minä yhdessä yöss' elän enempi kuin ihmiset vuosisataan. Mun aatteeni liitää ja laatelee, multa haihtuvi paikka ja aika! Oi, ethän sä tyttöni kultainen myös lie vain haihtuva taika?
Sill' aikaa minä käyn ja juurin kitken Pois inhan lauhan, joka hyödytönnä Maan mannon terveilt' imee kukkasilta. RENKI. Miks tarhapiirissämme noudattaa Lakia, muotoja ja sopusuhtaa Ja tehdä siitä luja mallivalta, Kun maamme, meren ympäröimä tarha, On lauhaa täynnä, kukat läkähtyneet, Puut latvomatta, pensasaidat kuivat, Lamassa lavat, terveelliset yrtit Matoja kiehuvat?
Miks näin mua julkiääneen ahdistellaan Sitoumusten laiminlyömisestä Ja veloist' aikaa maksettavista? Se kunniaani loukkaa. FLAVIUS. Kuulkaa, herrat. Sopiva nyt ei aika moiseen toimeen. Siks malttakaatte, ett' on ruokailtu, Jott' ilmoittaa saan hänen armollensa Syyn viivyntään. TIMON. Se tehkää, ystävät! Hyvästi heitä kestittäköön! FLAVIUS. Tänne!
Kun laski jo aurinko, Mä Kronan rannalle viivähdin; Yön silmät viehättäväiset Mun siellä näkivät viel'. Oihonnasi myöhästyi. Sai metsästys hänet uupumaan, Ja unen helmassa, isä, Sun unhottanut hän on. Mutt' kumpu Dunhormodin Ei loista vielä, ei hongatkaan. Miks' käskit aamua ennen Mun olla luonasi sä?"
Ja ihmiset tuumivat itsekseen: Mikä on tuo laulu kumma? Miks kullan kiilto kalpenee ja hopean hohto on tumma? Miks herkut nää kaikki pöydälle jää? Mit' tää on? Miks meitä väsyttää? Ja äidit ne laulavat lapsilleen: Hussa, hussa, lulla, oi, nuku mun nuppuni kultainen, ei eess' ole elämä sulla, vaan Tuonen maat hyvät, autuaat; siellä silmät auki sa uinua saat.
Sinunko sopisi, tyttö, Ilman nautinnon iloa Kuihtua ja kuivettua Talven tuiskujen omaksi? Nyt, kaunis, kukoistat vielä, Läpi kyynelten hymyilet. Säästäisitkö tuon sulosi Nauttimatta soitimesta Luonnon lintujen tavalla. Minussakin voima lyöpi Tässä rinnassa rajusti. Miks' en antaisi sinulle Voimastani?
Kun viha kulki, mi kirkot sulki Ja poltti ja ryösti maat, Kun seutuun laajaan nous metsä taajaan, Ja ol' surmatut asukkaat, Niin silloin yöhön soi metsävyöhön Veen pohjasta kellot ain, Mut nyt miten lienee, ja miks, ken tiennee? Soi enää ne harvoin vain.
Mut huomaan: Ei muodissa nyt ole sääliväisyys, Kun omantunnon polkee itsekkäisyys. Kolmas kohtaus. Huone Semproniuksen talossa. SEMPRONIUS. Miks minua hän kiusaa? Onhan muita: Hänt' auttaa voisi Lucius tai Lucullus; Ja rikas mies on nyt Ventidiuskin, Jonk' osti vankeudesta hän. Nuo kaikki Hyvänsä hältä saivat. PALVELIJA. Näitä kyllä On koiteltu, mut ne on valhekultaa: He kiellon antoivat.
Sinne lieto Lemminkäinen lauloi miehet miekkoinensa, urohot asehinensa; lauloi nuoret, lauloi vanhat, lauloi kerran keskilaaun; yhen heitti laulamatta: karjapaimenen pahaisen, ukko vanhan umpisilmän. Märkähattu karjanpaimen, hänpä tuon sanoiksi virkki: "Oi sie lieto Lemmin poika! Lauloit nuoret, lauloit vanhat, lauloit kerran keskilaaun: niin miks' et minua laula?"
Fredrikin itsensä tietämättä muodostuivat syvät huokaukset, jotka kohosivat hänen ahdistetusta rinnastaan, sanoiksi, säveleiksi. Hän lauloi: Miss' olet sä Mun toivontähteni? Miks' sulosilmäsi Multa tuiki poistat, Muille hellin loistat? Kohotkaa hyökyvät iltatuulet, Hurjat halut nostakaa Tuskat, jotka kuolettaa Voip' onnettoman Ja toivottoman Ver'itkuun haljennhen Sydämmen sortunehen!