United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja nyt saatte uskoa, että minä asiani ajan, vaikka puukkoja satelisi". Hän meni nyt ulos. Sairas pani kätensä ristiin rintansa yli, heikko hymy ilmaantui hänen huulilleen ja hän lausui itsekseen: "miks'en ole ennen tätä tehnyt? Kunhan ei olisi liian hiljaista nyt. Vaan toivossa koetan elää, että Herra huokaukseni kuulee."
PILATUS: Todella kurja olen onneton: Ijäti kirottu se hetki on, Jolloin ma ryhdyin tähän asiaan! Miks'en ma koito kuollut aikanaan Sodassa Parthilaisten julmien Raatelemana, tahi susien Hampahissa Dalmathian metsän, Pimeässä kohduss' eksyneenä, Käydessäni karjanpaimenessa Oman äidin evähiä syöden?
Oi, anna heidän tulla, jotka minua syyttävät ja kiroovat, minä löydän voimaa ja rohkeutta heitä vastaan astuakseni! Nyt elä hyvin, sisar, ja rauhoitu. Jää hyvin, Ernst, toistemme jälleen näkemiseksi! Eläkää hyvin, jalo mies, en toivo teitä viimeistä kertaa tänään nähneeni. JOHN. Ja te aivotte mennä yksinänne tämän tien? Se on myöhään, mamsellini. EMILIA. Miks'en?
"Hän sanoo pian jotakin huomatkaat! hän katuu jälestäpäin, että hän on sanonut, ja te kadutte, että olette kuulleet!" "Minä sanon vaikka mitä!" huudahti Mr. Wickfield hurjistuneella muodolla. "Miks'en olisi koko mailman vallassa, jos olen teidän!" "Huomatkaat! Minä sanon teille", lausui Uriah, yhä varoittaen minua. "Jollette tuki hänen suutansa, ette ole hänen ystävänsä!
Ja minä, joka olen niin oppinut, niin rohkea ja niin tarkoin tunnen ihmiset; onneton Israel, miks'en minä ole sinun Ruhtinaasi?" "Minä tukahutan tämän Jumalaa häväisevän ajatuksen. Eikö hänen suuri esi-isänsä, yhtä nuorena ja yhtä kokematonna, parratonna poikana, ainoastaan pikkuisella limsiöllä, vähäisellä, sileällä kivellä, kaatanut maahan harniskoittua jättiläistä ja pelastanut kansaansa?"
Verkalleen lakkasi lintujen laulu. Koko luonto oli tyyni ja rauhallinen: mutta toisin oli minun sydämmeni laita. Siellä raivosi myrsky pettyneiden toiveiden hirmuinen myrsky. Vaikeroiden istuin Annan haudalla ja huokasin: Oi, Jumalani! miks'en saanut häntä seurata?
"Te tiedätte, Betty, mitä minä tarkoitan," minä sanoin. "Kuinka kauan aikaa on sitten kuin äitini ei ole jaksanut nousta ylös maitoansa juomaan? Ja miks'ei kukaan ole siitä minulle kirjoittanut?" "Miks'ei kukaan ole kirjoittanut, mrs Kitty, sitä en voi sanoa," hän vastasi. "Miks'en itse ole sitä tehnyt, on yhtä selvä asia, kuin ettei koira puhu."
«Mikä minä olen?« kysyi nuorukainen. «Hallan panema jyvä olen minä. Minä olen mitätön maailmassa; mihin minä ryhdyn, pilaan minä kaikki. Työ, työ! Miks'en työhön pysty? Minun ruumiini on luja, minun käteni voi ja kumminkin teen minä aina haittaa. Minä en ansaitse työlläni petäjäistäkään syödäkseni«. «Ei«, lisäsi hän vähän matkaa käveltyänsä, «tässä on tapahtuva muutos.
Wietelty, wietelty minä olen, julmasti wietelty ja petetty mutta miksi minä annoin itseni wietellä? Miks'en totellut sitä wienoa ääntä, mikä tuntui aina sydämessäni ja sanoi asian wääräksi? Miksi koetin waientaa ja nukuttaa sitä? ei se ole muiden syy, oma wikani se on nyt sen tunnen ja tiedän, mutta nyt on jo myöhäinen. Woi minua onnetonta! minä en woi kestää tätä kauheaa tuskaa."
Miks'en tullut ajoissa pelastamaan sinua, tahi kuolemaan edestäsi!" Hän painoi huulensa kapteenin kasvoille ja suuria kyyneleitä vieri pitkin hänen kasvojansa. "Mitä sekavaa puhetta tuo on, saattaako sama henkilö kuulua kahteen eri rykmenttiin? Vai oliko hän, sinua auttaissaan, valhepuvussa?" kysyi Pertti Månsson.