United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja hän, tuo ylhäinen, mi tutkimalla mua oksa oksalt' oli vienyt lehtein lähelle viimeisien, jatkoi jälleen: »Jumalan armo, joka mieltäs hellii, avannut tähän saakka puhumahan on suusi, mitä puhua sen sopii. Hyväksyn siis, se mit' on julki tuonut; mut nyt sun täytyy selittää, mit' uskot ja mikä syy sun uskomaan on saanut.»
Kun siitä söi ens sielu, vuotta viisi tuhatta tuost' on tuska, kaiho soinut Hänelle, joka syyn sen otti päälleen. Sun henkes nukkuu, ellei huomaa, miksi niin erikoisen korkeaks se kasvoi ja miksi nurinpäin sen latva lautui. Ja jos kuin Elsan veet, ei turhat aatteet ois mieltäs saartaneet sen muuttain, kuten Pyramus silkkipuunsa, hekkumallaan,
Murheen okaat peität Sä säälin vaalevilla ruusuilla. Valkoinen ruusu pyhän rakkauden On merkki; maallinen tuo punaliekki On sammutettu, lehdet valkoiset Kohoovat niin kuin enkelien siivet. AKSEL. Voi, Valpur! Valpur! VALPURI. Armas ystävä! Sä mieltäs lohduta. AKSEL. Vai lohduttaisin? Oi, miten voit sa tointua niin pian, Niin helposti? VALPURI. Ma olin valmistaunut. AKSEL. Olitko valmistaunut?
Oot herttainen ja hellä mies, Vaan pelkään, siinä hieman huoleton. FAUST. Ei noista laps'! Sua tiedät armastan, Armaani eestä henken' altistan, Suon kunkin kirkkons', uskontonsa pitää. MARGAREETA. Ei kyllin! itse uskoa myös pitää. FAUST. Pitääkö? MARGAREETA. Miks' en nurjaa mieltäs voita? Et Herran sakramentteja kunnioita. FAUST. Ma kunnioitan...
GLOSTER. Sun vankeuttasi ei kauan kestä; Sun pelastan tai itse sijaas astun. Siis mieltäs malta. CLARENCE. Täytyy. Hyvästi! GLOSTER. Niin, mene sinne, mist' et palaa koskaan, Typerä, tuhma Clarence! Niin sua säälin, Ett' oiti sielus taivaaseen ma laitan, Jos taivas lahjan meidän kädest' ottaa. Ken tuossa?
Sun nielköön helvetti, sinä mustasilmäripseinen peikko! Mieleni ei enään ujostele, vaan jalon Orethyijan rohkeuden povessani tunnen nyt ja vakaasti kävisin vasten keihäsmetsää. NIILO. Me, äsken vielä niin kainot, nyt tuttavasti kuin sisar ja veli katsahdamme toinentoisihimme. Uljas on lemmen tie. ELMA. Se käy kuin tanssi, mun ystäväin. Nyt, lapseni, en mieltäs oikein käsitä.
Minä se veljes saatoin tuohon kuoppaan, Miss' oli Bassianus ruumiina; Ma kirjeen kirjoitin, jonk' isäs löysi, Ja, liitoss' äidin sekä poikain kanssa, Ma kullan kätkin, josta kirje puhui; Jos mitä tehtiin, mikä mieltäs vihloo, Ma kaikess' aina turmaa edistin. Ma juonittelin isältäsi käden, Ja kun sen sain, niin syrjään vetäydyin Ja naurust' olin ihan pakahtua.
Oletpa toki lapsi Etelän lämpyisistä tienoista, ja sentähdenpä en käsitä luontoas ja mieltäs. Hyvä että läksit, suoden mulle hieman aikaa hengähtää. HANNA. No, sisareni, toivonpa, kaikki on hyvin? ELMA. Hyvin! Minä saan miehen. Sano, etkö tunne vähän niinkuin kateuden pistoksia povessas?
Se on se vaate, Jonk' inha Knuuti halkais', Aksel, sun Ja Valpur sulon välillä. Sen tunnen. Voi, älä kääri sitä käsivarteen, Se polttaa enemmän ja lisää tuskaa. AKSEL. Se luonnollist' on, että haava polttaa Ja kääre kivistää. Nyt mieltäs malta Ja lepää hetki, kuninkaani. Sitte Vasemmin käsin miekkaan käy ja seuraa Taas Akselia vihollistas vastaan.
VOLUMNIA. Siksi Ett' on sun kansalle nyt puhuminen, Ei omaa mieltäs myöten, eikä mitä Sydämmes suo, mut sanoja vaan, joita Tuo sylki suuhun, sekasikiötä, Loruja, jotk' on vieraat sydämmelles. Ja kunniaas se enemmän ei pilaa, Kuin kaupungin jos hyvin puhein voitat. Sen sijaan että onnes altistaisit Ja paljon verta kaupan panisit.