United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
BUCKINGHAM. Jos ette olis viittasanaan tullut, Lord Hastings lausunut ois teidän osan, Tarkoitan, teidän äänen kruunauksesta. GLOSTER. Muut älkööt moista rohjetko kuin Hastings; Mun tuntee herttua ja mua suosii. Näin taannoin Holbornissa, mylord Ely, Somia mansikoita puistossanne; Ma pyydän, haettakaa niitä mulle. ELY. Kyll', armollinen herra, mielist' aivan.
PHILARIO. Hän raivoo, On aivan järjiltään! Te voiton saitte. Jälestä oiti hillitsemään vimmaa, Joll' itseään hän uhkaa. JACHIMO. Mielist' aivan. Viides kohtaus. Toinen huone Philarion talossa. POSTHUMUS. Pitääkö luomistyössä naisell' olla Osansa myös? Kaikk' ollaan äpäriä; Ja tuokin kunnon mies, jot' isäkseni Ma nimitin, en tiedä, missä oli, Kun minut tehtiin; väärän rahan leima Minuhun lyötiin.
MONTAGUE. Sekä itse että ystäväini kautta; Vaan hän, tuo halujensa uskottu, On itselleen kuin vilpitön, en tiedä Mutt' ainakin niin salainen, niin vaiti, Niin suoruutta ja julkisuutta vailla, Kuin kateen madon syömä kukka-umppu, Ennenkuin kauniin teräns' auki luo se Ja sulons' auringolle pyhittää, Jos tietäis vain, mik' alku on tuon vaivan, Kyll' avun hankkisimme mielist' aivan.
Ei, jos lemmen, Tuon löyhkäsulan, hääreet hekumallaan Niin huumauttaa huomion ja tarmon, Ett' ilonhumut tehtäväni tärvää, Padaksi kypärini muuttukoon, Ja kaikki inhat, halvat kommelukset Mun mainettani vastaan rynnätkööt! DOGI. Määrätkää keskenänne, lähteekö hän Vai jääkö; kiireisyyttä vaatii toimi, Ja joutuun täytyy vastata. 1 SENAATTORI. Tän' yönä On teidän lähteminen. OTHELLO. Mielist' aivan.
Yhteinen murtui tuki heiltä silloin, vavisten kumpikin nyt kääntyi minuun, ja muutkin, jotka sanain kaiun kuuli. Minulle aukes mieli Mestarini, hän lausui: »Haasta, mitä tahdot, heille!» Ja minä haastoin, koska hän niin tahtoi: »Niin totta kuin maan päällä muisto teidän muretko älköön mielist' ihmisien, vaan säilyköön all' auringon se monen, keit' ootte, virkkakaa, ja kansaa mitä?
Yhteinen murtui tuki heiltä silloin, vavisten kumpikin nyt kääntyi minuun, ja muutkin, jotka sanain kaiun kuuli. Minulle aukes mieli Mestarini, hän lausui: »Haasta, mitä tahdot, heille!» Ja minä haastoin, koska hän niin tahtoi: »Niin totta kuin maan päällä muisto teidän muretko älköön mielist' ihmisien, vaan säilyköön all' auringon se monen, keit' ootte, virkkakaa, ja kansaa mitä?
Kauemmin jos katson, Pimentyy näköni ja pyörtyin tuonne Päistikkaa syöksen. GLOSTER. Paikkaas mua ohjaa. EDGAR. Kätenne mulle. Jyrkän reunaan nyt on Vaan askele. Ma kaikest' alla kuun En tuosta ilmaan hyppäis. GLOSTER. Päästä irti! Käy loitommaksi; Hyvästele ja anna kuulla lähtös. EDGAR. Hyvästi sitte, herra! GLOSTER. Mielist' aivan!
MACBETH. Jos puhut valhetta, niin lähipuussa Saat elävänä riippua sa, kunnes Kutistaa nälkä sun. Jos puhut totta, Voit mielist' aivan saman tehdä mulle. Lujuuteni jo pettää: aavistan jo Tuon paholaisen kaksikielisyyttä. Totuuden varjolla hän valheit' ajaa: "
Tahdotteko Cominiota kuulla? BRUTUS. Mielist' aivan. Varoitukseni tok' on sattuvampi Kuin teidän nuhteenne. MENENIUS. Hän lempii kansaa. Vai vierekkäinkö pitäis heidän maata? Cominius, puhukaa! 1 SENAATTORI. Jääkää! Hävetä mainetöitään Coriolanon Ei tarvinne. CORIOLANUS. Oi anteeksi Mutta ennen Näen haavojeni uudest' aukenevan, Kuin kuulen kerrottavan, miten sain ne.
Miehen' elää, Jonk' oisi Tybalt surmannut, ja Tybalt. Tuo surmamies, on itse surman saanut. Tuo kaikk' on lohdutusta: miks siis itken? Yks sana, julmempi kuin langon kuolo, Mun surmasi. Sen mielist' unhottaisin; Mut voi! Se muistoani ahdistaa, Kuin tunnon tuska rikollisen mieltä. "Pois Tybalt on, maanpakoon Romeo syösty!" Maanpakoon! Maanpakoon! Tuo yksi sana Tuhansin Tybalteja surmaa.