United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja että kyyneleeni lasittuneet mieluummin siirtäisit sa silmistäni, sa tiedä, sielun, heti kun se pettää, kuin minä tehnyt olen, ottaa piru, mi sitä siihen saakka hallitsevi kuin päättyy siltä elon päiväin määrä. Tällaiseen onkalohon sielu syöksyy; maan päällä ehkä vielä näkyy ruumis sen varjon, takanain mi talvehtivi.
Kuin matkustaja kuuman hietikon, Mi, uupuneena päivän poltteesta, Havaitsee palmulehdon vihreän, Sen suloisehen varjoon kiiruhtaa, Ja sieltä sieluun, tuskan hiuduttamaan, Saa virkistyksen raikkaan balsamin; Niin kiiruhdin ma tänne, täällä tunnen Ma saman viihdytyksen tuntehen.
Juo vain, niin jyväsalvosi On pian tyhjä, paljas, On pettua vain leipäsi Ja vesi kylmä kaljas. Villitsee viina väkes myös. Pahentaa palkolliset: He huolimatta tekee työs, Vaikk' ovat velvolliset. Välille hyväin veikkojen Vihankin viina saapi Ja vainon vallan verisen, Mi monia kuolettaapi. Se vanhempien välille Riidat ja torat tekee, Pahennukseksi lapsille, Jotk' olon moisen näkee.
ma vastaisuudestani ankaria sanoja kuulin, vaikka pantsaroitu hyvinkin olen vastaan kohtaloa. Toiveeni täyttyis siksi nyt, jos kuulla ma saisin, mikä mua vartoo arpa, näät nuoli tietty satu ei niin syvään.» Valolle samalle näin virkoin, ennen mi mulle oli haastanut, ja ilmi toiveeni toin Beatricen mielen mukaan.
Hän kuiski jotakin; ja kuin 'Gentucca' ma kuulin sieltä, missä kärsi vaivaa hän oikeuden, tuon heitä kalvavaisen. »Oi sielu», sanoin, »sa, mi kiihkeältä niin näytät kanssain haastamaan, nyt äänes kohota, puhu iloks kumpaisenkin!» »On nainen, vielä hunnuton», hän vastas, »min kautta mieltyvä oot kaupunkiini, sit' ihmiset vaikk' kuinka moittineekin.
Väsyvän lyhyen matkan juostuansa jo näytti susi poikineen, ja hampaat terävät heiltä kyljet aukaisevan. Heräsin ennen aamunkoita, kuulin kuink' uness' itki, pyysi leipää pojat omani, jotka kanssain torniss' oli. Oot julma, ellet sure aavistusta, mi mulle silloin sydämeeni astui! Ja jos et itke, milloin sitten itket? He heräsivät.
Ehtivät Idan luo, puropursuvan, riistavarinteen, Lektonin niemeen, kuss' ulapalta he riensivät maihin, nousivat vuorta, ja askelien all' aaltosi latvat. Sinne nyt jäi Uni, ennenkuin näki Zeus hänet, honkaan kiipesi korkeimpaan laell' Idan lautunehista, ilmojen kautta mi kasvoi ain' ylös taivohon asti.
Mut katso, monet huutaa: 'Kristus! jotka hänestä tuomioll' on kauempana kuin moni, jok' ei häntä tuntenutkaan. Heit' tuomitsevat Afrikankin kansat, kun kahteen laumaan kaikki jakautuvat, ijäti kurjaan, iki-autuaasen. Ah, kuninkaanne mitä kuulla saakaan, kun auki Persia sen kirjan näkee, mi kertoo heidän halpuutensa kaikki!
"Mihinkä Pentti nyt matkustaa noin pyhäwaatteissa?° wirkkoi Wilppu Pentin nähtyänsä. "En tätä etemmäksi, teille on minulla asiaa", sanoi Pentti rohkeasti. "No, mitäpä se olisi?" "Mi Minä rakastan Inkaa " "Sen minä kyllä uskon." "Ja Inka rakastaa minua." "Saattaisipa sekin olla mahdollista." "Minä olen tullut pyytämään Inkaa teiltä ja suostumustanne sekä siunaustanne tulewaan awioliittoomme."
Välillä Tiberin ja Arnon vuori on jylhä, siinä viimeks vihki Kristus haavoilla hänet kaksivuotisilla. Kun tää, mi hänet valikoi niin hyvään, pois kutsui hänet saamaan Taivaan palkkaa, jonk' oli ansainnut hän nöyryydellään, hän perinnöksi oikeaksi jätti rakastamansa naisen veljillensä, kehottain heitä lempeen uskolliseen.