United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kertomuksen mukaan oli kapakoitsija pian Menshofin naimisen jälkeen anastanut tämän vaimon. Menshof oli hakenut lakia kaikkialla. Joka paikassa oli kapakoitsija lahjonut viranomaisia ja päässyt jutusta eheänä. Kerran oli Menshof väkisin tuonut vaimonsa kotiin, mutta tämä oli karannut takaisin seuraavana päivänä. Silloin hän oli tullut vaatimaan vaimoansa. Hän ei lähtenyt.
Hirmuiset olivat kaikesta päättäen Menshofin syyttömät kärsimykset, eikä niin paljon ruumiilliset kärsimykset kuin se neuvottomuus, se epäluottamus hyvään ja Jumalaan, joita hänen täytyy kokea nähdessään syyttömästi häntä kiduttavien ihmisten julmuutta; hirmuinen oli noiden satojen aivan viattomien ihmisten häpäiseminen ja kidutus ainoastaan sillä perustuksella, että oli paperille niin kirjoitettu; hirmuiset olivat nuo tylsistyneet vartijat, joiden tehtävänä oli heidän omien veljiensä kiduttaminen ja jotka olivat vakuutetut olevansa hyvässä ja tärkeässä toimessa.
Samassa tuli syrjäovesta keikarimainen apulaisupseeri. Saattakaahan ruhtinas Menshofin koppiin. Koppi n:o 21, sanoi tirehtööri apulaiselleen: ja tulkaa sitten konttoriin. Minä käsken hänet ulos. Mikä olikaan hänen nimensä? Vera Bogoduhofskaja, sanoi Nehljudof. Tirehtöörin apulainen oli vaaleaverinen nuori upseeri, viikset vahattuina, hän levitti ympärillensä kukkas-odekolonjin tuoksua.
Teidän on vähän odottaminen, sanoi hän Nehljudofille. Enkö saisi sillä aikaa tavata vankeja Menshofeja äitiä poikansa kanssa, jotka ovat syytetyt murhapoltosta. Se on 21:stä kopista. Voinhan käskeä ne ulos. Enkö voisi saada puhua Menshofin kanssa hänen kopissaan? Täällä kokoushuoneessa te olette paremmin rauhassa. Ei mutta minua huvittaisi. Kylläpä löysitte huvittavaa!
Hän ei nähtävästi ollenkaan välittänyt saada tietää siitä, kuka häntä katseli koppiin. Olipa se kuka tahansa ei hän nähtävästi keltään odottanut mitään hyvää. Nehljudofia alkoi kauhistuttaa; hän ei enää tahtonut tirkistää sisälle, vaan meni Menshofin koppiin, numero 21. Pritsin ääressä seisoi nuori pitkäkaulainen, jäntevä mies pienellä parralla, hyväntahtoiset pyöreät silmät päässä.
»Mitä varten tämä kaikki?» kyseli itseltään Nehljudof ja hänessä oli nyt noussut ylimmilleen tuo henkinen, fyysilliseksi muuttuva kuvotuksen tunne, jota hän oli aina vankilassa kokenut, eikä hän löytänyt vastausta. Seuraavana päivänä Nehljudof läksi asianajajan luo ja ilmoitti tälle Menshofin asian, pyytäen häntä puolustajaksi.