United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt nurmi peittää, haudan yö Ylämaan Meerin armaan! Oi, kalvas nyt on rusosuu, min hehkuun suukot painoin! Ei säihky enää silmät nuo, joiss' asui puhtaus kainoin! Jäi tomuks sydän lemmekäs ja kätköön paaden harmaan, mut säilyy muisto sielussain Ylämaan Meerin armaan! Meerille taivaassa.
Herkkyydessä, syvässä tuntemuksessa, käsittelyn hienoudessa ja muotovalmiudessa moni tämän ajanjakson runo voittaa kaikki aikaisemmat. Tältä ajalta on m. m. runo "Meerille taivaassa", Burnsin korkein runollinen ennätys.
Hyvin sitä väsyttää tällaisten huvien jälkeen. Mitä vielä sanoi Meeri iltapäivällä minä menen Toivon ja Bruunon kanssa koettelemaan uutta potkuriani; se vie tuota hätää väsymyksen ruumiistani. Tule sinäkin mukaan! Kaikenlainen talvi-urheilu oli Meerille mieluista, ja vaikka pakkanen puri nenänpäähän, läksi hän kuitenkin aina raittiiseen ilmaan.
Bruuno on nyt kahden viikon kuluessa tuhlannut taskurahansa niin, etten voi käsittää mihin ne ovat menneet sanoi Freedrik samana päivänä Meerille ja Helkalle. Ehkä hän on ne lainannut jollekin toverille.
Lempi "Ylämaan-Meeriin" oli Robert Burnsin syvin tunne, ja häntä runoilija muistaa elämänsä loppuun saakka. Tytön traagillinen kuolema jätti runoilijan mieleen kaipuun, joka yhä uudestaan puhkeaa ilmi mitä ihanimmin sävelin. Vielä niin myöhään kuin v. 1792 hän on Meerille omistanut erään kauneimpia laulujaan.