United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun pappismies nyt kysyi häneltä syytä ja mainitsi miksi hänen matkansa oli kiireinen, raapi isäntä päätänsä arvelevaisesti ja rupesi kärryistä nostamaan maahan matkustavaisen kapineita, sanoen toistamiseen vakavasti: "Ei se käy laatuun, herra pastori, että tänä yönä matkustatte eteenpäin."
KANTTORI. Keskiviikko. Minä tulen siis huomenna kello 12. Herra Hurmerintako? Minä olen luullut, että te rakastatte minua. ROUVA DANELL. Hyvä kanttori, kyllä minä rakastan teitäkin. Te olette kaunis. Mutta herra Hurmerinta on minä en tiedä mitä hänessä on, josta minä pidän niin hirveästi. KANTTORI. Hyvästi, rouva Danell. Hyvästi. Me emme enää näe toisiamme. ROUVA DANELL. Minne te matkustatte?
"Ei, ei", sanoin minä "minä tahdon että te tiedätte minun lähtevän huomenna matkalle, ja teidän tulee luvata aina rakastaa minua." "Te matkustatte huomenna!" Oi, kuinka suloiselta tämä huudahtus sointui korvissani, ja kuinka hellästi Babet sen lausui! Luulen vieläkin kuulevani hänen äänensä, täynnä surua ja rakkautta. "Näette kyllä", huudahdin minä vuorostani, "että Lazare setä on puhunut totta.
Ei, vastasin minä, en minä ole kipeä, ainoastaan hiukan väsynyt. Parooni S. sanoi minulle, että matkustatte miehenne luo, joka on tullut haavoitetuksi Königgrätzissä. Tiedättekö, missä ympärillä olevista kylistä häntä hoidetaan? Ei, sitä en tiedä. Mutta Königgrätzissä odottaa minua ystäväni ja kotilääkärini, tohtori Bresser. Vai niin, hänet kyllä tunnen.
Vihdoin hän kuuli hänen tulevan alas, kävelevän porstuassa ja verannalla, ja luuli hänen häntä etsivän. Hän nousi ja meni saliin. Vaan Olavi hakikin joitain vaatteitaan porstuan naulasta. Mutta Elli meni kuitenkin häntä vastaan. Te matkustatte tänään? sanoi hän eikä ymmärtänyt, kuinka hän kuitenkin sai estetyksi äänensä särkymästä. Niin, olenhan päättänyt... Ettekö tule takaisin?
Josta johdonmukaisesti voi päättää, että hengettömilläkin kappaleilla on sama oikeus tavallansa parkua ja valittaa kuin kiirastulessa olevilla sieluillakin, ja ett'ei niitä saa pilkata enemmän kuin muitakaan kummituksia. Te, jotka auringon laskussa matkustatte rahkasoita pitkin, varokaa tuota pitkää munkkia, joka äkkiarvaamatta kaihlikosta nousee.
"Teidän tulee luvata minulle, että, niin pian kuin minä olen haudattu, matkustatte Valdemarsborg'iin, ja että jätätte langolleni tämän mytyn. Mitä se sisältää, olen minä teille kertova". Ja pitäen myttyä kädessänsä, kertoi hän minulle historian, jota paitsi olisin ennemmin tahtonut olla... Kyllin siitä, minä tiedän mitä näissä papereissa on, jotka minä olen määrätty teille jättämään.
Kauan ajatteli Antti, laskeutuisiko vai eikö alas peräkannelle. Hän tunsi itsensä jotenkin turvattomaksi yksin näiden kahden kanssa. Vihdoin hän kuitenkin päätti mennä. Ka, täälläkö tekin olette? Te tulitte Leppävirroilta? Minä en ollenkaan huomannut... On vähän kylmä, niin että puistattaa ... brr... Vai niin, te matkustatte kai myöskin Helsinkiin...
Pyytäisin ainoasti kysyä, joko teidän armonne matkustaa tänä iltana?" "Mitä? Eikö maa-kreivi sitä määrää?" kysyi Klairon kummastellen. "Hänen Korkeutensa on sanonut minulle, että se olisi teidän armonne oma asia, josko matkustatte jo tänä iltana, tahi vasta aamulla aikaisin." "Kummallista!" mutisi Klairon. "Minun pitää ensin lukea Hänen Korkeutena kirjeen. Se ehkä päättää asian.
Eikö pastoria? HURMERINTA. Ei! ROUVA DANELL. Herra herra herra HURMERINTA. Rakas rouva Danell! Te toinnutte jo! Te olette pelastettu! Eikö niin? ROUVA DANELL. Ne taskurahat! HURMERINTA. Minä tiedän, rouva Danell, että ne ovat teidän kädestänne. Suokaa minun suudella sitä. ROUVA DANELL. Te matkustatte! HURMERINTA. En matkustakaan. Minulla on onni jäädä tänne. Pankintirehtööriksi.