United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin oli kuningattaren tapa sanoa iloisesti: »Kas niin, rva markisitar, elkää koettakokaan luulotella Zaralle, että hän on sairas.» »Mutta mielestäni tuntuvat hänen kätensä ja otsansa hieman kuumilta.» »Hän tuli juuri ulkoa... Raitis ilma sen vaikuttaa.»
Ruhtinatar Colette taas oli keveä lintunen, joka alinomaa siisti höyheniänsä; Boscovitsh tuntui hänestä lapsimaiselta ja markisitar vanhalta hupsulta. Tosin oli talossa vielä isä Alphée, mutta tuo kömpelö ja kuiva munkki ei ymmärtänyt viittauksia, ei kuningattaren salaisia kärsimyksiä eikä hänen povessansa asuvia pelkoja ja epäilyksiä. Näihin vaikutti ehkä myöskin alkavan talven kolkkous. St.
Paulilla ei enää ollut omaa tahtoa; hän lupasi totella. Au revoir siis! kuiskasi markisitar ja katosi. Sill'aikaa oli kreivi Bernhard, ylpeänä ja hymyillen kuin riemuretkeltä palaava sotapäällikkö, kulkenut salongin kautta ja aikoi juuri poistua, kun käsi laskeutui hänen olkapäällensä ja eversti, parooni Sprengtporten seisoi hänen vieressään. Sananen vain, herra kreivi!
»Kas niin, siinä me nyt taas olemme», kuiskasi markisitar onnettoman näköisenä, jota vastoin kuningatar, paremmin kuullaksensa, istahti puistotien reunalle riippusaarnin alle. Muut taas jäivät kunnioittavina seisomaan hänen ympärillensä. Mutta vähitellen alkoi kuulijakunta hävitä.
Naurettavalla sankarillisuudella kertoi hän muutamia kohtauksia Ragusan piirityksestä: hovin sijoittautumisesta muuriholveihin eli kasematteihin ja siitä omituisesta vaikutuksesta, minkä opettajatar rva markisitar Eleonore de Silvis teki vihreäsulkaisessa poimuhatussansa ja levätissänsä.
»Se nainen ei rakasta mitään, sanon minä, ei edes omaa poikaansa!... Jos hän rakastaisi pikku prinssiä, ei hän tätä tuollaiselle raakimukselle uskoisi!... Hän ihan menehtyy rasituksesta, tuo pikku poloinen!... Yölläkin ... nukkuessansa lukee hän ulkoa latinaa ja kaikellaista ... unissansa, kertoi markisitar minulle... Kuningatar on aina läsnä oppitunnilla... Kahden peittovat he nyt tuota poloista ... tehdäksensä hänestä kuninkaan!
Ja kun pikku Colette aivan hiljaa kuiskasi sedällensä tähän tapaan: »Tuon tytön äiti on paronitar ... tuon herttuatar ... ja tämän taas markisitar», niin vastasi upporikas setä, leveitä hartioitansa kohauttaen: »Tehdään sinusta vieläkin ylhäisempi!» Ja kahdeksantoista vuotiaana pikku Colette olikin ruhtinatar. Myötäjäisiä vaanivia ylimyksiä ei Pariisissa puutu.