United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja mitään kostoa ei ajattele Juha, kun hän itse lempeys ja hyvyys Shemeikan raa'asta pilkkanaurusta sokeasti raivostuneena tekee tuhotyönsä. Kukaan ei lopulta ole omaansa eikä toisten onnettomuuteen syypää. Juha on vanha ja ruma, Marja nuori. Eikä syy ole Shemeikan, viettelijänkään.
Meni taas venheelleen etsimään eväskonttiaan ja repi sitä tehdessään irti lehvät venheen laidasta. Löysi kontin ja istahti kivelle. Kontissa näkyi olevan ruuan tähteitä kova kannikka ja suolakalan pyrstö. Marja seisoi vähän matkan päässä pensaassa ja seurasi Shemeikan toimia... Aikoi ensin yllättää hänet, tulla takaa, sulkea hänet syliinsä.
On oltu täällä melkein siitä asti, kun lähdit. Koko kesä, Marja, koko kesä! Eikö se nyt tuonutkaan itselleen uutta tänä kesänä? sanoi Marja venähyttäen huultaan. Eihän se onneton. Voi, kurjasti kävi Shemeikan! On heitä ilkeitä ihmisiä maailmassa! Kun jätäppäs, hylkääpäs Shemeikka! Sekö talvellinen venakko?
Hän näytti kyselevän, ja naiset vastaavan käsien liikkeillä, niinkuin olisivat sanoneet: emme suinkaan tiedä ... ei täällä vain ole ketään näkynyt... Nyt tulee vanha emäntä ulos ja näyttää pyytävän sisään. Juha epäröi, mutta asettaa sitten suksensa hankeen ja menee sisään. Marja väijyy siinä, luukusta tuijottaen kuin mättään juureen painautunut riekko, jota kettu kiertää. Milloin se tulee sieltä?
Marja kutsui hänet maihin, haastoi hänelle sydämensä lievikkeeksi kaikki, mitä oli tapahtunut. Tiesitte tekin, että sillä on ollut täällä joka kesä uusi tyttö, ettekä mitään puhunut. Ethän tuota kysynytkään. Mistäs olisin tiennyt sitä kysyä? Onhan sillä niitä ollut. On melkein joka kesä aina veres ollut. Joskus tulee jonkun entisen kanssa kahdestikin.
Minnekä sinä, minkä tähden ... rakas lapsi, kuule! Koskeen ... tai minne tahansa. Minkä tähden, kuule! Marja heittäytyi uudelleen Juhan rintaan. Minä valehtelin sinulle! Mitä sinä valehtelit? Se ei ollut toisen se lapsi! Mikä lapsi? Juha ei muistanut, ei tiennyt, ei ajatellut muuta, kuin että Marja ... että Marja oli hänen sylissään, hänen povellaan, vavisten kuin viluinen vuona.
Juha ei ollut aikonut sen enempää, mutta ei kuitenkaan voinut olla sanomatta: Ei ole katsottu kesäkiireitä, kun on karhu milloin karjassa liikkunut. On nyt kuitenkin eri asia karhun ajo ja Karjalan Shemeikkain. Ja lehmästä on suurempi vahinko kuin ihmisestä? On vähemmästäkin Karjalaa käyty. Vaan tiesinhän jo tullessanikin, ettei Marja ole täällä lampaankaan arvoinen, saati lehmän.
Marja peräytyy, horjahtaa ja lyykistyy maahan.
Enhän minä olisi, mutta kun se äiti aina sitä myrkkyä korviini valoi sinun pitää antaa se minulle anteeksi, jos vain voit minä en saa olluksi, jos et anna. Eihän siinä nyt mitään, sanoi Marja vältellen.
Hyvän näköinen olet. Pelättin jo, millainen lienet, kun ei sinusta mitään selvää äidilleenkään antanut. Vaan olet hyvä meille, varmaan olet hyvä meille? Oletteko te sen piikoja? Kaikki kolme katsahtivat toisiinsa ja purskahtivat nauramaan. Sano Anja. Ollaan me nyt. Vaikka ei olekaan aina oltu. Olivat hetken aikaa ääneti: katselivat Marjaa ja Marja heitä.