United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Marit kokki ja Torbjörg seisoivat kyökin kuistissa; talon kolme tyttöstä oli täydessä toimessa hevosen ja kuorman ympärillä ja kapteeni tuli itse alas portaita. "No, Iso-Ola! kuinka Pikku-Musta on jaksanut? Märkänä se on ja uuvuksissa, näen minä! Saitko univormuuni nappia?... Vai niin! No, ethän tupakkaa unohtanut? Ja kello sitte, taisivatko sitä korjata?
Kului muutamia vuosia. Marit eli omassa talossansa ja Eli eli omassa talossansa. He eivät koskaan toinen toistansa nähneet; mutta kylmä vuono olikin heidän välillänsä. Marit tiesi että Elin oli tukala tulla toimeen ja että saivat kovasti työtä tehdä sekä Eli että hänen miehensä, vaan ei hän koskaan pienintäkään hänelle lähettänyt. Tämänhän Eli oli valinnut, hän sai nyt kantaa seuraukset.
Kosijoita tulikin useita, sillä tunnettu oli, että tytöt olivat rikkaat; vaan enin osa sai rukkaset, sillä Marit ei ottanut ketä hyvänänsä vävykseen, ja tyttäret olivat kasvatetut hänen mielensä mukaan, eivätkä tahtoneet semmoisia, jotka eivät varakkaita olleet. Viimein valitsivat he kaksi rikasta talonpoikaa.
Marit nousi, astui eteenpäin laattialla ja katseli kaikkia paikkoja. Viimein hän seisahtui pienen sivuhuoneen eteen. "Tuollako hän makasi?" kysyi Marit Eliltä, joka häntä saattoi. "Niin, siellä", vastasi Eli. "Ja hän kantoi häntä tämän laattian yli, niinhän sinä kerroit?" "Juuri niin se kävi". "Hm Baard on hänen näköisensä". "Niin, ei sovi kieltää". Marit meni ulos käytävään.
"Saat aitasta ottaa yhden noista suurista jauhosäkistä", sanoi hän, "sekä lihaa ja läskiä. Panen muutamia vaatekappaleita siihen lisäksi, sitten panet hevoisen valjaisin ja lähdet tämän kanssa huomenna ennen auringon nousua vuorien toiselle puolelle". Vigleif seisoi avosuin. "Voit käydä papin luona", sanoi Marit vielä, "anna hänelle sitten tavarat ja tämä kirje.
"En tahdo", vastasi Marit ja sysäsi pullon pois puoleltansa. "No, no, tee kuinka tahdot, en minä aio pakoittaa ketään, joka ylenkatsoo Jumalan hyviä lahjoja", sanoi hän ottaen vieläkin suullisen, "se oli kelpo mies, joka viinan keksi; mutta nyt tahtovat senkin ryöstää meiltä köyhiltä raukoilta.
"Se ei koske minua, onko hän terve vai kipeä", vastasi Marit. Mies katseli häntä hämmästyneenä. Tämä sama hiljainen tyttö, joka kävi askareissaan sanaakaan sanomatta. "Tiedätkö, että minä olen isäntäsi?" sanoi hän lyöden nyrkkinsä pöytään, "minä voin ajaa sinut ulos maantielle, mistä tulitkin, ja milloin vaan tahdon!"
"No, kaiketi tämä on tapahtunut sentähden, että meistä tulisi pariskunta sitten?" sanoi mies, katsellen veitikkamaisesti tyttöä ja lyöden säärtänsä piiskalla. "Se ei taida olla niin varmaa", vastasi Marit ja rupesi heiniä haravoimaan. Mies hyppäsi aidan yli ja heittäysi pitkäkseen likelle häntä.
Kukkulalla oli tyttö heittäynyt maahan ja pistänyt päänsä ruohikkoon, ikäänkuin olisi tahtonut itsensä kätkeä. Hän ei huomannut Toren tuloa. "Sun täytyy tulla nyt, Marit", sanoi Tore, koskien hänen olkapäähänsä. Marit kääntyi raivoissaan häntä vastaan: "Pois!" huusi hän "pois sanon minä!" Ja hän otti turvakseen molemmin käsin ruohojen korsista kiinni.
"Nyt sinä puhut katkerasti, Marit", sanoi hän, "mutta onko se todellakin tarkoituksesi Jumalan ja ihmisten edessä?" "Luuletko että minulla on kaksi kieltä suussa?" vastasi Marit. Tore antoi hänelle kättä ja Marit laski omansa siihen. "Se on siis päätetty", sanoi Tore, "ja minä toivon että Jumala antaa siunauksensa siihen". "Niin, kun hän vaan antaisi", vastasi Marit.