United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vastausta hakivat ne, tyydyttävää, keventävää vastausta, mutta semmoista eivät löytäneet ne, vaan yhtä tyhjinä, yhtä hätäisinä palasivat ne kuin lähtivätkin, ja Jaakon henkeä oikein ahdisti. Synkkänä, alakuloisena palasi hän kotiinsa tuolta tarkastusretkeltänsä. Hän istui jakkaralle, eikä jaksanut puhua mitään; ei Marikaan ollut nyt mikään puhelias, sillä yhteinen huoli rasitti häntäkin.
Kun seuraava aamu tuli, astui Jaakko isännän luo ja pyysi, että hän saisi tänä päivänä olla työstä poissa, jonka päivän hän korvaisi joko maksulla tai toisella päivätyöllä. "Kelpolailla, maksutta ja sijaisettakin", sanoi isäntä. Jaakko lähti; kukaan ei tietänyt mihin, ei Marikaan. Mari oli koettanut kysyäkin, mihin hän menee, mutta Jaakko oli vastannut vaan: "Käymähän".
Mutta mitähän syntiä hän on tehnyt? Et ole varmaan uskonut rukoillessasi? Uskon minä. Olet ollut tottelematon äidillesi? En ole nyt ollut. Joskus ennen olen ollut, mutta olen aina pyytänyt anteeksi äidiltä ja Jumalalta. Marikaan ei voinut käsittää, mitä syntiä Elsa oli tehnyt, mutta jotakin hän oli tehnyt, se oli varma ja sen uskoi Elsakin.
»Olet ollut tottelematon äidillesi?» »En ole nyt ollut, joskus ennen olen ollut, vaan aina olen rukoillut sen anteeksi.» Ei Marikaan voinut saada selville, mitä syntiä Elsa oli tehnyt, vaan jotakin hän oli tehnyt, se vain varma oli, ja sen uskoi Elsakin. Marista erottuaan asteli hän hiljalleen kotia päin ja mietti, mieli katkerana. Selvää ei hän voinut synnistään saada.
Melkein kuin tietämättään meni hän Marin luo, jossa ei ollut käynyt sitten viime talven, eikä tavannutkaan häntä kuin joskus kadulla, eikä sen enempää silloinkaan, kuin että sivumennen sanoivat hyvän päivän toisilleen. Vaan sitä hän ei tullut ajatelleeksikaan nyt, eikä Marikaan kummastellut Elsan tuloa vähääkään. Hän oli hyvin ystävällinen ja puheli aivan kuin olisivat olleet yksissä joka päivä.
Jos Löfving teidän ylkänänne olisi juossut pakoon, jättäen kaikki sattuman nojaan, olisitteko sittenkin hänen? Kapteeninrouva ei vastannut, eikä Marikaan puhunut sen enempää, vaan purskahti itkuun. Semmoisissa oloissa eteni syksy. Oltiin jo Marraskuun puolivälissä.
Hänen kasvonsa olivat hyvinkin vakavat kuuvalossa. Hetken oltuansa ääneti, lausui isäntä: "Tiedätkös mitä, Mari, minä istuin tässä eilisillalla ja kuulin koko teidän keskustelunne." "No, sittehän tiedätte minun ajatukseni." "Tiedän niin. Ja se on osittain muuttanut minun omat ajatukseni." Isäntä oli taas hetken aikaa vaiti eikä Marikaan mitään virkkanut Yhtäkkiä ukko kysyi.