United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirjoittanut Mark Twain. Seuraavan kertomuksen tosiasiat olen saanut kirjeellisesti eräältä nuorelta neidiltä, joka asuu San Josen kauniissa kaupungissa. Minä en tunne häntä ensinkään ja hän nimittää itseänsä ainoastaan "Aurelia Mariaksi," joka luultavasti on salanimi.
Mutta miksi ette tahdo sanoa minua Mariaksi, vaikka olen sitä niin hartaasti pyytänyt. Leena hieman pudisti päätänsä. Ei, se ei sovi minulle. Löfvingin isä oli pelkkä korpraali, ja minun oli köyhä vänrikki. Kuinka sopisi meidän sinutella majuri Sprengtportin tytärtä. Tyytymättömyyden piirre näkyi Mariassa. Kuinka olemme siis Martti ja minä voineet olla kuin sisarukset?
Hän katsoi Margaretaan, tunsi hänen ja puhui hänen kanssansa; vaan seuraavassa silmänräpäyksessä luuli hän sen Mariaksi, ja puhui katkonaisesti siitä ajasta, jolloin heidän edellinen pastorinsa tavallisesti kävi heidän luonansa.
"Mutta nytpä muistin jotain, jonka olin vähällä unohtaa. Tietysti meidän täytyy antaa tytöllemme nimi sekä minun äitini että sinun äitisi mukaan, sehän on samalla sinunkin mukaasi. Mutta voidaanhan häntä sanoa Mariaksi." Dora huokasi siinä nyt oltiin! Mikä kauhea valikoima nimiä: Maria Sofia Dorotea. Hän istui hetken aikaa miettien, miten pääsisi tästä pulasta.
Taloissa herättiin jo, takanpiippu savusi ja muori meni kaivolle vettä noutamaan. Juho kiiruhti rivakasti eteenpäin, olipa hän jo pian perillä, mitähän hän sanoisi? Hän ei epäillytkään löytävänsä Mariaa, joka todellakin seisoi puutarhan ovella, veitsi ja kori kädessä. "Hyvää huomenta, Maria neiti", hän sanoi Mariaksi "aikainenpa olettekin." Hän säpsähti ja katsoi kyselevästi Juhoon.
Niin, se oli amtmannin piika, tuo omituinen tyttö, jonka nimeä ei kukaan ollut kysynyt ja jota toki kylän lapset millä perusteella, on vaikea päättää tavallisesti nimittivät "Amtmannin Mariaksi". Nuoren miehen silmistä putosivat ikäänkuin suomukset, kun hän hämmästyneenä veti henkeänsä. Hiis vieköön! hän oli hävyttömästi antanut uskotella itseänsä.
Kolmeen pitkään vuorokauteen ei ollut Maria sanaakaan sanonut. Ja vihdoin, kun hänen kielensä lumouksestaan vapautui, oli hänen ensi sanansa sama kuin se, joka kolmea päivää ennen oli ollut viimeinen. «Johannes! Johannes!« huusi hän. Ken nyt olisi hänen tuntenut samaksi Mariaksi, joka niin nykyisin vielä oli ollut ilon kuva!