United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"On, mamma, minä tarkoitan lain kuollutta kirjainta; mutta löytyy korkeampi oikeus, paitsi sitä on koko tuo kunnioitettava suku vaan roskaväkeä." "Niillä on siis laki puolellansa?" "On, mamma, hyvä mammani, mutta sillä ovat hyvät puolensa, kun vaan saamme aikaa. Mammalla on varoja pitkittää käräjöimistä elinaikansa, ja kyllä minä taidan sitä jatkaa minun ja Annetten ikäkauden."
Minä pidän ainoastaan sen, mikä minun on minun säästöni." Asessori vaaleni. "Mutta, mutta," sanoi hän vapisevin, kalmankarvaisin huulin, "minun hyvä, jalo mammani ... hm, teidän olisi toki, suokaa anteeksi, rakas mamma ... mutta olisi ollut syy kysyä minulta, neuvotella minun kanssani, joka katson olevani Annetten tuki ja apu. Hänen pyhiä oikeuksiansa testamentin mukaan ei saa rikkoa."
"Rakas mammani," virkkoi hän, "ette kai ihmettele, kun minä en kauemmin voi viivyttää yhdistystäni Annetten kanssa." "Mutta sen kanssa voidaan tosin viipyä." "Ei, rakas mamma, ei kauemmin kuin kuukausi, silloin pitää olla kaikki päätetty.
"Mutta hyvä, jalo mammani," sanoi asessori, joka kamreerin rouvan sisimmässä huoneessa istui hautautuneena paperilappujen sekaan. "Mutta jalo mammani, teidän väitteenne on aivan liian tunnontarkka. Muistakaa, hän oli kuolemaisillaan, hän tiesi tuskin mitä sanoi; ja te olette aiheuttaneet tilanteen itse. Voi, jospa mamma olisi kysynyt minulta." "Mutta mitä tuli minun tehdä?
Annetten täytyy tehdä päätös, minun rakas mammani, hänen täytyy päättää... Sillä minun sydämeni on jo kauan ollut kiusattu yksinäisyyden kauhistavalla tunteella, jonka olen huomannut aina siitä ajasta asti kuin kohtasin esineen, minkä ympärillä kaikki ajatukseni kieppuvat."
"Minun hyvä mammani, jos ei näin olisi tapahtunut, olisin minä voinut tarjota Annettelle suuren, komean asunnon ja tuhansia huveja, joita hänen nyt täytyy olla vailla ... se on minun ajatukseni." "Mitä on tehty, se on tehty, eikä voida muuttaa."
Jo häntä nauratti taas, pää heilui ja nuuskaa hän veti sieramiinsa oikein kosolti. Kovempana entistään kaikui hänen äänensä: »Elä sinä mammani sitä sure, että minun kävi näin, Vaan sure niitä kauniita poikia, jotka minulta sinne jäi.» Heitä pois, mitä sinä niitä enää muistelet, sanoi Ville, jonka silmät alkoivat kovin veristää, kun täällä on toisia yhtä hyviä.
Komersroodi Ramberg on minun pappani. Minun mammani tykkää teistä. EEVA. Eihän komesrootin rouva tunne minua. ONNEN HERRA. Ei hän tiedä nimeänne ja kuka olette. Kun näimme teidät kirkon portailla, niin mamma sanoi: Wilhelm, ota nyt selko, missä hän asuu ja kuka hän on. Minä en uskaltanut tulla kadulla teiltä kysymään, pelkäsin että pahastutte. EEVA. Ettekö olekaan enää vihassa?
Minä luulin, että täällä on ilo ylimmillään, kun kuulin sinun tynnyriä koputtavan. TURKKA. En minä ole koputtanut. ANNI. Ahaa. Huotari on ollut rumpalina. Peijakas! Mammani minua varotteli kotoa lähtiessä, sano: maailmalla on niin paljo petollista kansaa. ANNI. Siellä se onneton nuorukainen laulaa. Minä haen hänet tilille niistä kymmenestä muiskusta. KATRI. Ei kukaan ole mitään uskottanutkaan.
"Niin, hyvä mammani, toiveet ovat tosiaankin jotenkin synkät, mutta ne selviävät jos ei muutoin niin viivyttämisen kautta." Kamreerin rouva meni sisään tyttärensä luokse, ja hänen synkeä katsantonsa ei johtunut omaisuutensa vaarassa olemisesta, vaan siitä että hänen petti ihminen, jota hän uskoi enemmän kuin omia ajatuksiaan.