United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
... Vaan minkähän laista ajua se olisi? ... taitaa mennä sitä vauhtia, ettei eteensä kykene katsomaan. Mahtaakohan siinä äkkinäinen osata oikein ollakaan... Vaan eiköhän ehkä osaisi, kun näkisi, mitenkä muut...
Luultavasti tekevät siihen jotakin uunin tapaista, jossa paistavat leipää. En usko, että punaisilta lähtevät leipäuuniakaan pyytämään. Mutta mahtaakohan hiiriltä säilyä ne sinun elokätkösi, kun ne ovat kallioluolissa ja vuoren onkaloissa, sanoi Mooses. Kyllä säilyvät. Ne ovat sitä varten laitetut. Säkit on hierottu hienoilla suoloilla.
Eräs mies, joka ei tahdo sanoa nimeänsä, mutta joka tulee kardinaalin puolesta. Ja hän tahtoo puhua kanssani? kysyi mylady. Hän tahtoo puhua Boulogne'sta tulleen naisen kanssa. Olkaa hyvä ja käskekää hänet sisään. Jumalani, Jumalani! huudahti rouva Bonacieux, mahtaakohan tulla ikäviä sanomia? Pahoin pelkään.
He eivät huolineet saapuvilla olevista; vaan kuiskuttelivat keskenänsä: "mahtaakohan Klairon näytellä? Mahtaakohan häntäkin seurata sotamiehet? Ja vankitaankohan hänkin näyttämöllä?" Nyt loppui parhaillaan näytettävä kohtaus. Oenone riensi näyttämölle ja ilmoitti Phaedran tulevan. Niin aivan! Häntäkin seurasi neljä sotamiestä, jotka asettuivat siiville, pitkin kulisseja.
Jos hän olisi ruma, virkkoi muuan lähellä seisova rokonarpinen työmies, niin hänestä kai ei olisi suurtakaan väliä, senkin räpättäjät! Herra Jumala, mahtaakohan kestää kauan, ennenkuin hänet vedetään ylös? kysyi muuan piparikakkuvasua kantava muori vieressään seisovalta mieheltä.
Tehdäänkö sitten siltä väliltä, ei liian suurta eikä liian pientä? Tehdään, niinkuin hyvä tulee, sanon minä, ja itsetuntoni yhä kasvaa tästä uudesta neuvosta, jonka olen saanut antaa. Isä ottaa pihdit ja koukistaa valmiiksi ongen. Vielä kiertää hän silmukan sen toiseen päähän. Pitäen sitä nenäni edessä hän sanoo: Mahtaakohan tämä nyt passata? Minä nyökäytän hyväksyvästi päätäni.
"Kovinpa tuo teidän taikanne tuntuu mielestäni heikolta ja huonolta turvalta, mahtaakohan se auttaa?" arveli Kirri epäileväisesti. "Jumaliste! siinä ei ole epäilemistäkään; se auttaa niin totta kuin olen rehellinen ihminen. Minulla on oma kokemus asiassa, kuulkaahan vaan!
"Mahtaakohan tuo nyt osata oikeen kovistaa!" sanoi John Hult, nuori, voimakas, vaaleatukkainen laudan läjääjä, jonka kasvojen piirteet olivat terävät ja silmät syvällä, joista välähteli teräviä salamoita tuuheitten kulmakarvojen alta, "jos hän voi hillitä herännäisiä täällä, tahdon minäkin ruveta muodostamaan lautaristikkoja tuolla kaukana olevalle vuoren kukkulalle, sen lupaan!"
Mahtaakohan Spencer tehdä oikeutta itselleen uskoessaan, että hän eroo jostakin toisesta vertaisestaan tappajasta ainoastaan sikäli, kuin hänen kärsimyksensä ei ollut mitään verrattuna tuon toisen siveelliseen kärsimykseen, joka tappoi hirven? Ja mahtaako hän tehdä oikeutta tuolle toiselle leimatessaan hänet, hirven tappajan, siveellisesti rappeutuneeksi, tunteiltaan turtuneeksi?
Mitä vielä! Maailmaahan tämä vielä on, sanoi Pekkiläinen humalassa. Sitä kaikkeen pitää tottua, sanoi Tuomas reippaasti ja rupesi tavalliseen tapaansa pistelemään muraa. Hemmikin rupesi luomaan muraa ja sanoi: »Mahtaakohan tämä murapaikka jänisten voittomaaksi joutua, kun meistä aika jättää?» Kyllä tästä on useita kertoja jo kuormaa viemään lähdettykin.