United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja työtönnä, toimetonna en minä tahdo viettää aikaani. Sinä tiedät, Mari, että minä olen maanviljeliä sydämen pohjasta." "No, tiedänhän. Mutta eikö sinun sopisi käyttää voimiasi ja taitoasi isäsi kanssa yhdessä tämän talon hoidossa?" "Minun tahtoni ja isäni tahto eriävät monessa kohden. Ja minun olisi vaikea totella häntä kaikissa ja toiselta puolen en minä myöskään tahtoisi olla tottelematon."
Freedrik sai "kunniaa" ja Helka "rahoja ja tavaroita", herra Kontio "mainetta" ja Bruuno "vaunuja ja kartanoita", ja hän sanoi heti sen ennustuksen todistavan, että hänestä tulisi hyvinvoipa maanviljeliä. Illalliseksi tarjottiin vielä kerran jouluruokaa, ja Freedrik sai mantelin puurovadista.
Että se oli kenraali ja maanviljeliä, jotka siihen olivat yhdistetyt! nauroi Berndtsson. Mutta Helmer, lisäsi hän, on kuitenkin enemmän maanviljeliä kuin minä kenraali. Onhan se kai pieni talo, kuin hän hoitaa? Niin, varsin pieni. Ja hän onnistuu kuitenkin? kysyi Berndtsson. Niin, sen minä uskon.
Hän on maanviljeliä. Moni on alkanut taloutensa vähemmästä kuin tyhjästä. Severin ei tarvitse alkaa aivan tyhjästä. Mutta hänen tulee näyttää miksi hän kelpaa. Ja kuules, Mari, nyt ei mikään estä sinua ottamasta Severiniä aviomieheksesi, jos sinä hänestä pidät." "Ja olla teidän vihanne lapsi." "Sinä et ole minua vieläkään käsittänyt.
Frans Olivesköld, tai, kuten häntä nyt kutsuttiin, Herra Feliks, oli innokas maanviljeliä, oiva kalastaja ja ripeä metsästäjä.
"Hyvää yötä teille kaikille!" Hän kävi viimeksi ohitse joukon päämiehen, herr Edvardin. Neito tunsi nykäyksen kädessänsä; nuori maanviljeliä havaitsi samankaltaisen tunnon; vaan ihmisten edessä eivät he kuitenkaan kätelleet toinen toistansa. "Hyvää yötä!" sanoi Edvardi hiljaa, ja vielä hiljempää vastasi neito: "Hyvää yötä!"
Minä en käsitä Liinaa, lausui vapaaherratar illalla tyttärellensä; niin nolo olento ottaa niin itseensä, sen vuoksi, että eräs maanviljeliä eli vuokraaja maaseudulla lyödään kuoliaaksi tulipalossa! Se on niin tavallista, että joku onnettomuus tapahtuu, etenkin nuorille, varomattomille ihmisille. Täällä tuskin puhutaan sellaisista, luetaan sanomalehdissä varsin haihtuvasti, ja siihen loppuu asia.
Ainoastaan kuudentoista vuotias, otti hän äitinsä pienen talon huostaansa ja on nyt kelpo maanviljeliä. Liina oli ääneti kuunnellut kertomusta; mutta kun puhuja taukosi, heitti hän kysyvän silmäyksen häneen. Niin, oikein, olikin kysymys pöydästä. Niin, kuin me jätimme hyvästi toinen toisellemme, niin lupasimme me ikuisen ystävyyden, ja sen vahvistukseksi hakkasimme me B. B.. ja C. H. kivipöytään.
Mennään ehtoollisen jälkeen. Silloin on ilta vielä ihanampi." "No mennään." Rannalle ei ollut pitkä matka, tuskin kiven-heittoakaan. Sinne teki Marin usein mieli, mutta aina ei hän sinne kerinnyt. Lukiallemme kuulunee oudolta täällä Hämeessä, kun maanviljeliä rakastaa järvenrantaa niin paljon, että hän sinne pyrkii väsyneenäkin päivän töistä.
"Terveiksi. Mitä muuten kuuluu?" jatkoi unilukkari, tultuansa lähemmäksi ja tarjoten rusthollarille kättä. "Eipä mitään erinomaista." "Poikanne Severin on jo, kuulemma, palannut maanviljelys-opistosta. "Niin on. Hän tuli kotiin toissa iltana." "Kaiketi hän nyt on uhka maanviljeliä ja voittaa pian teidän?" "Arvattavasti on hän ahkerampi apilassa ja vikkelämpi vikkerissä, kuin minä.