United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma kuulin äsken, kuinka kolkosti Te tytärtänne lempimästä häntä, Joll' sydämensä antoi, kielsitte. Ois verellenne saastutukseksi Se yhdistys... PARONI PANTZARSK
Ma muistan hetken juhlallisen, kun Hän Baalin eteen temppeliin mun vei Ja lausui: Elos salaisuuden syvän Saat kaikkivallan kasvoin edessä Nyt tässä kuulla. Isäksesi olet Minua kutsunut, vaan se on Baal, Tuo lempeä ja peljättävä herra, Mi antaa elämän ja ottaa sen. On kehtosi tää vuode temppelin; Sun siinä siitti Baal, ja synnytti Se ihmeellinen hetki, jolloin kuu Pimitti varjollansa auringon.
HAKON. Mä näen, mit' uskallan, Kun moisen lahjan tässä tilass' annan: "Nyt auenneet tuon uljaan pojan silmät Tok' on; valaistuimensa turvan tarpeen Hän havaitsee; nyt täytyy urostensa Uskollisuuteen hänen turvata, Ja siksi immen ystävän hän ostaa, Kun sydän täynn' on tuskaa, hätää!" Hyi! Sua vihaisin, sua sanoisin ma raa'aks Viholliseksi, tylyn tunnottomaks, Jos arvelisit niin.
MARGAREETA. En fröökinä oo, en kaunihin, Ja kotia pääsen saattamattakin. FAUST. Oi taivas, lasta ihanaa! En nähnyt neittä kauniimpaa. Niin kaino, siveä, sävykäs, Ja sentään hieman pisteliäs! Punaposkiaan, helohuuliaan Niit' unhota en milloinkaan! Kuink' alas silmänsä hän loi! Se mielestäin ei mennä voi! Kuink' äkkipäinen sulosuu! Tuost' aivan sieluni hurmautuu. Hankippa mulle tuo! ma käsken!
Kuin tuulen pullistamat purjeet putoo ja kaatuu kasaan, koska murtuu masto, niin maahan lankesi tuo julma peto. Astuimme alas kehään neljäntehen edeten yhä tätä tuskan rantaa, mi kaiken kaartavi maanpiirin vaivan. Vanhurskas Luoja, kuinka monta uutta rikoksen rangaistusta täällä näin ma! Miks täten turmioon vie synti meitä?
Se minulle syöäkseni: Luut lihoista, päät kaloista, Siitalot sianlihoista, Kuoret leivistä kovista, Murut muista suuruksista. Ei uskottu uupuvani, Ei varattu vaipuvani; Jos ma uhkin uuvuksissa, Väsyksissä väännättelin. Uupuivatpa uhkiammat, Väkevämmätki väsyivät, Saati mie vähäväkinen, Lapsi pieni pikkarainen; Välehen vähä väsyvi, Pian uupui pikkarainen.
Kun käyty tuhat askelta ehk' oltiin, niin kaukana tuo oli kansa vielä kuin kivi kiitää hyvän heittomiehen. He silloin kaikki painautuivat paasiin tuon vuoren jyrkän, seisten liikkumatta kuin se, mi säikähtää ja kummaa katsoo. »Valitut, oi! Te hyvän kuolon saaneet!» Vergilius alkoi, »kautta rauhan, jonka ma luulen kaikkia teit' odottavan,
Niinkuin muistat, olet sinä jo kauan aikaa halunnut AKSEL. Vai niin. Nyt pääsenkin kaikista selityksistä, näen mä. Maiju, Anna kirje rouvalle! AKSEL. Mutta se koskee sinua. BERTHA. En voi kylliksi ihmetellä! Kiitos checkistä kolmelletuhannelle markalle, jonka kautta olet suorittanut minulle huvilan hinnan.
En syntymälahjoja muita mä saanut kuin hiukkasen järkeä, tunnetta vain; mun niillähän kaikkea tutkia täytyy, siks tyytyös suomasi lahjojen ääneen: mä muuta en antaa voi. Kun tarkoitust' et elämälle suonut, niin elolleni itse määrän luon; kun onneen viittonut et valtatietä, niin koitan onneen itse löytää tien.
Maailma heidän mainettaan ei muista, käy ohi heidän Oikeus ja Sääli: he jääkööt. Katsele ja astu eespäin!» Ma katsoin, näin ma lipun liehu-helman rataansa rientävän niin pikaa, että olevan näytti lepo outo sille, ja jäljessä sen ihmislauma vieri niin laaja, ett'en luullut oisi koskaan manalan maille mennehen niin monta.