United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Matkustajilla oli nyt edessään vuori, jolla kasvavan hongikon korkeimmat puut, ojentaen kuivuneita oksiansa läntistä taivaanäärtä kohti, rusoittivat laskeutuvan päivän säteistä. Tämän hongikon keskeltä törrötti torneillaan tai oikeastaan savupiipuillaan se kartano eli linna, niinkuin sitä nimitettiin, joka oli matkan päämääränä.
Jumala on auttava minua palkitsemaan sen takaisin. Hän painoi pehmeän, rusottavan poskensa tohtorin poskea vastaan ja silittele hellästi hänen harmaantuneita hiuksiaan. Tohtori painoi hänet kiihkeästi rintaansa vasten. Kun Liisa muutamia tuntia myöhemmin meni kotiinsa, oli aurinko jo aikoja sitte laskenut, ainoastaan lempeä punerrus kaunisti läntistä taivaanrantaa.
Useinkin, maapallon eteläpuoliskossa talven ollessa kovimmillaan, lähdin Kap Hornista kulkemaan Van Tiemeniin ja Austraaliaan käsin, jota taivalta ei ollut kuin kaksisataa askelta kukaties, vieläpä paluusta välinpitämättä ja jospa kohta olisin tuohon kehnoon maanosaan kuollutkin, ja koitin väkisinkin päästä sinne läntistä tietä eteläisen-jäämeren yli, mikä oli kuin olikin varsin hurja yritys, ankaroihin pakkasiin ja meressä ajelehtiviin jääkeleihin nähden.
Ajutantteja tuli ja meni edestakaisin ja käskyläisiä kiiruhti joka haaralle, sillä herttua oli saanut suurimman osan eteläistä ja läntistä Saksanmaata hoidettavakseen, ja ajat olivat varsin huolestuttavat. Jotenkin pitkän odotuksen jälkeen saatettiin nuori upseeri herttuan eteen. Tämä katsahti hajamielisenä ylös kartoistaan ja näytti odottavan että häntä puhuteltaisiin. Mutta Bertel oli vaiti.
En huoli kreivin lantista! huusi Julia hänen takanaan; minä en siitä ollenkaan välitä ... ottakaa se takaisin ... se on tuossa. Kreivi kääntyi ja näki lattialla jalkojensa vieressä kirkkaan tukaatin. Tyttö, oletko sinä hullu! huudahti hän; miksi heität pois sen, minkä minä kerran olen sinulle antanut? Siitä, joka ei pidä kissasta, en minäkään pidä, vastasi Julia. Soo vai siten!
Kauppa vahvistettiin ruoalla ja oluella Rautatorin kapakassa ja hevoskauppiaalta saatiin kuulla kasvatusveljenkin asunto: seitsemäs poikkikatu vasemmalla puolella Saksanmäestä lukien. Petter ja Matti alkoivat lukea pitkin Läntistä Pitkääkatua, mutta eivät päässeet puolitiehenkään seitsemää, kun heidän täytyi seisattua kurkistelemaan puotien ikkunoista kaikkia outoja esineitä, mitä oli nähtävänä.
Nuoret pitivät näitä sanoja kovina ja kylminä, mutta Löfving selitti säälimättä: Köyhä maa, semmoinen kuin meidän, ei tule aikaan omin neuvoin. Me tarvitsemme mahtavamman suojaa. Tähän saakka on Ruotsi ollut semmoisena, mutta nyt täällä on kaksi herraa, toinen itäistä toinen läntistä puolta varten, ja saattaa tulla aika, jolloin moni on kahdella päällä kenen kanssa kulkea.
Hän ei koettanutkaan päästä tuohon ahtaasen, kuohuvaan kulkuväylään, vaan ohjasi sen sijaan ruuhensa joen matalimmalle paikalle, hyppäsi siinä veteen pyssyineen pussineen ja alkoi kahlata kiveltä toiselle läntistä rantaa kohti.
»Tee se, väkevä Aimo», sanoivat hänen seuralaisensa, »silloin olet suurimman urhotyösi tehnyt». Jo rupesi aurinko lähenemään läntistä taivaanrantaa. Järvi lepäsi tyynenä, välkkyvänä. Aimo katseli Mantereenvuorelle päin ja jopa näki, mitä toivoi näkevänsä, sillä Lempi seisoi vuorella.
Robert jätti hyvästi, Gabrielle puheli vielä lasten kanssa ja antoi niille kruununrahan, josta vaimo sekä mies tulivat kiitokseksi kättelemään niin "isosta lantista." Sitten he lähtivät tuvasta ja menivät toisen perheen luo.