United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Loviisa. Onko teillä ollut morsian ennen? Heikkinen. Oli kyllä! Mutta minä otan ennemmin sen, jolla on kymmenentuhatta enemmän! Hitto vieköön! Kirje olikin hänelle. Loviisa. Kuinka te uskallatte, herraseni, tulla kosimaan tytärtäni, vaikka olette jo ennen olleet kihloissa?... Luulin teitä vakavaksi nuoreksi mieheksi ja luotin veljeni suosituksiin... Herra! Vävykseni ette tule koskaan!... Hyvästi!
Katso, minä putosin tuolta ylhäältä, ja koska minä kierisin alas rotkoon ja luulin metsät ja vuoret mullertuvan perässäni musertamaan minun litteäksi kuin pannukakon katso, silloin olin minä kuulevanani yhden lapsenäänen, huutavan: 'Isä! isä! Nyt tiedän minä kuinka se oli ja kuka se huusi.
Oli kaunis aamu ja varhainen, ja minua halutti, luulin minä, mennä kävelemään jossakin noista rautalanka-katteisista käytävistä ja antautua rakkauteeni, hänen kuvaansa ihastelemalla. Matkallani eteisen läpi kohtasin hänen pienen koiransa, jonka nimi oli Jip lyhennetty Gipsy'stä.
Mutta nyt luulin että syntyisi täysi tappelu. "Ei! Ei! Tuhat kertaa ei!!!" huudettiin ympäri pöytään. Siitä aineesta meillä oli jokaisella jo valmiina romaaneja, draamoja, sonetteja, elegioja, hymnejä, eepoksia ooh mahdoton oli saada selkoakaan kaikesta, minkä kilvan koetimme selittää ehdottajalle. Minä huomasin että ehdottaja kalpeni tuhkanharmaaksi.
Yksi alaston sänky ja kaksi kehnoa tuolia olivat ne ainoat huone-kalut. "Huonosti minä luulin täällä olevan, vaan en kuitenkaan voinut arvata täällä näin kehnosti olevan," sanoi rikas Jösse syvästi huoaten.
Jabaster ei ole mikään kenraali." "Ei, ei ollenkaan. Alroy on epäilemättä mielissään, kun hän saa jättää Jabasterin kotiin. Rumin sultani ei liene aina niin armelias." "Ha! ha! se vasta oli pako!" "Taivasten kautta! Minä luulin, että kaikki oli hukassa. Teidän päällekarkauksenne oli todella komea." "Minä en koskaan unhota sitä. Minä olin vähällä ratsastaa Jabasterin kumoon."
Tiedäthän ett'en suosi mitään puoli- taikka osavillaisuutta. Jotakin, mutta kokonansa. Tiedän, mieheni, sen tiedän. Mutta luulin jo luopuvasi tuosta Jägerin villaopista, kun sentähden olet kahdesti kärsinyt keuhkokuumetta ja kolmas kerta kuuluu aina olevan kovin vaarallinen enkä tosiaankaan soisi sinun kuolevan. Mutta sinä, niin ethän sinä siitä huoli
Häntä kiitin ja ylistin sekä puhelin Hänen kanssansa niinkuin jonkun likeisimmän ystäväni kanssa. Tultuani asunnolleni, laskeusin siellä vuoteelleni levolle, mutta uni ei tahtonutkaan tulla silmiini. Ne vaan paloivat ja leimusivat ilosta. Luulin "uskovaisten" elämän olevan aina semmoista ja olin sanomattoman iloinen siitä, että olin senlaisen onnen saavuttanut.
Kun välisti iltaisin olin vapaa siitä työstä, johon niin suurella vaivalla olin harjoittanut itseäni, ja kirjoitin kotona, istui hän toisinaan hiljalleen vieressäni, olipa kuinka myöhäistä tahansa, ja oli niin ääneti, että usein luulin hänen vaipuneen uneen.
Luulin että hänen silmänsä kiertää nukka vierutakissani ja sen pystykauluksessa, repaleisessa silkkihuivissani ja siintyneessä paidankauluksessa. »Häpeä sanoa, kipeä kärsiä: minä en jouda vieraita viemään huoneesen, ja muut on ihan joka kynsi potun panossa.