United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänettä, luulin, etten elää vois, Sentähden muiden seurast' erosin. LAMPINEN. Et tehnyt viisahasti ensinkään. KILPI. En.
«Olet oikeassa, Leonore!» vastasi Eeva, «paljon on ollut minussa suljettua, joka ennen on ollut avointa ja selvää. Tuo tunne tuo rakkaus häneen oi! se on niellyt koko sieluni. Hetkisen luulin voivani kukistaa sen; mutta nyt en sitä enää usko!...» «Kadutko uhraustasi! Se oli niin jalo! Tahtoisitko vieläkin tulla hänen omaksensa?» «En! Se on jo ohitse. Mieluummin tahtoisin nyt kuolla.
»Peljännyt en loukata ma Luojaa, sua loukata pelkäsin ma, sinun tein ma silloin tahtos jälkeen enkä taivahan Jumalan, koska peitin nunnanhuntuun pääni; luulin synninkin peittäväni, nyt ma olen kurjin kuolevista, Herra on minut hyljännyt.
Sumu esti minun pääsemästä oikeaan aikaan perille. Ja oli kait tarkoitus se, että minä olin liika vanha ja että poikani pääsisikin oppimaan. Mutta kallista oli minulle sinun soittosi sillä kertaa, ennen minä luulin olevani mestari, vaan sen päivän perästä oli minun soittoni paljasta renkutusta ja hapsutusta.
Hän kesti sentähden vakavasti tämän tarkastuksen ja vastasi sitten tyynesti: "Kun eilen lähdin Teidän Majesteettinne luota, tapasin sattumalta kreivi Jaakko Kasimirin tässä aivan lähellä linnaa, ja olisin silloin heti saattanut tuoda hänen vastauksensa, joll'en olisi pelännyt tulevani sopimattomalla ajalla, kun luulin Teidän Majesteettinne siihen aikaan syövän päivällistä.
"Kun tämän kuulin, luulin että minun raaka puheeni oikeastaan oli niin kovin kapteenia suututtanut ja herättänyt hänen vihaansa, ja sentähden oli minun velvollisuuteni pitää huolta Will-parasta ja hänen vaimostaan. Minä en tiennyt miten voisin asiaa parantaa, mutta päätin kääntyä Miss Travers'in puoleen; ja jos milloinkaan on löytynyt hyvä sydän tytön rinnassa, on hänen sellainen."
Ensimältä en minä pitänyt sitä minään wikana enkä puutoksena, sillä uneksinpa minä täälläkin tuota loistawaa tulewaisuutta ja kunniakasta professoria, waikka kyllä ne utukuwat näyttiwät jotenkin kauas paenneen näiltä sydänmaan saloilta. Sentähden luulin minä tuon professorin rouwan työttömyyden olewan oikeutetun.
Eikä minulla ollut muuta vastata, kuin tämä: "Me näemme, mitä on tehty; mutta ainoastaan T:ri Luther tietää, mitä hän toivoi saavansa aikaan. Hän lausui kerta: 'jos minä alusta olisin tietänyt, että ihmiset näin vihasivat Jumalan sanaa, olisin minä pysynyt alallani. Minä luulin, että he tekivät syntiä vaan taitamattomuudesta."
Minä panin Ollen puheen mieleeni ja havaitsin hänellä kaikin puolin olevan oikeen. Ei hän ollut niin tyhmä kun minä ensin luulin; uusi todistus vanhan sananlaskun todistukseksi: "tyynessä kala kuteepi". Nyt minä käsitin selvästi, minkä tähden pidettiin niin hyvänä paikkana. Että täällä oli kiree komento olin minä aikaa tullut tuntemaan.
Mutta tuskani muuttui hirvittäväksi iltapuoleen. Ei ole kielessä sanoja hädälleni. Molemmat lapset tulivat tuskaisiksi, molemmat valittivat ja itkivät. Mantan ruumis oli sinipunanen ja luulin hänen jo moneen kertaan menehtyvän. Hädissäni painoin häntä kerran suullekin, että lakkaisi huutamasta. Mutta hätähuutona kuului valitus sen jälkeen. Nyt tapan itseni, ajattelin.