United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka onkin lumi valkea kujilla, mennytkin minun kesäni, löydän kukkivan elämän, luonnon laajan, Luojan suuren, kuulen kaikkeuden sävelet, tunnen riemut ihmisrinnan, tuhat tuskaakin totista. Päivä päivältä enemmän arvailen elämän arvat.
Niin ovat semmoiset muinaisajan viisaat kuin Aristoteles, Theofrastos, Dioscorides y.m. kirjoittaneet havaintonsa ja kokemuksensa luonnon esineistä kirjoihin ja mahtavimmat ruhtinaat ovat kilvoitelleet kootakseen mestarien teoksia.
Tuo aurinkoinen luonnon lumosi lämmöllään, Säteillen kutsui kielot ja liljat elämään; Kedolla leikki perho Ja luonnon vihryt verho Se loisti niinkuin uus. Kuin moisen päivän koitto myös lemmen mahti on: Se lämmittää ja loitsee kuin säde auringon, Valossa lemmenkoiton Saa elonvoima voiton Ja hymyy vastaisuus.
PATROCLUS. Et, senkin ravistunut tynnyri, senkin äpärä maatiaiskoira, et! THERSITES. Enkö? Miksi sitten noin julmistut, sinä turha ja mitätön vanusilkki-höytäle, sinä rääppäsilmän viheriä varjolappu, sinä tuhlaajapojan kukkarontupsu, sinä? Voi, kuinka maailma-raukkaa vaivaavatkin nuo mokomat vesikirput, mokomat luonnon pikkaraiset! PATROCLUS. Huuti, sappi! THERSITES. Varpusenmuna!
Minä tahtoisin jo nyt varoittaa teitä semmoisesta väärästä johtopäätöksestä. Tuommoiset sairaudet eivät useinkaan ole ainoastaan luonnon kokeita vahingollisten aineiden poistamiseksi ruumiista, vaan yhtä paljon ovat ne sielun ponnistuksia kadotetun muinoisen sopusoinnun takaisin voittamiseksi.
Sama tunne pysyy katsojassa myöhemminkin, se vain erotus, että kuvaelmat muuttuvat. Milloin keräytyvät luonnon helmassa olijat, lapset, kihlatut, naineet miehet ja naiset, piiritanssiin, milloin muuhun sievään leikkiin. Rannalla vieressä on hoijakoita, kiikuja ja muita ilopaikkoja.
Kolmen päivän kuluttua munasta tunkeutuu pieni toukka, jolle tuhlataan erityistä ravintoa niin runsaasti kuin mahdollista; ja nyt voimme seurata askel askeleelta yhtä noita luonnon suurenmoisen yksinkertaisia menetelmiä, joita me, jos olisi puhe ihmisistä, verhoisimme salliman kunnianarvoisalla nimellä.
Tuo poikako jaarittelullaan janon maisterijoukolta vei? Tänne Suomen sydänmaille Luonnon vietti meidät toi, Synkät korvet, suot ja rimmet Kylvömaiksi meille soi. Näille tehtiin toukojamme, Kaskiamme kaadettiin, Jotta Suomen suven tullen Siemen kylvää saatettiin. Piilossansa kypsyi kylvö, Kunnes puhkes kuorestaan, Maamme kauniin maireheksi Tuoksui kummaa tuoksuaan.
Jo unhottiko uljaan Edward prinssin, Miehensä, jonka vihapäissä tapoin Kuukautta kolme sitten, Tewksburyssä? Sulompaa, lempeämpää ylimystä, Niin luonnon ihan tuhlaamalla luomaa, Nuort', uljast', ylvää, kuninkaallist' aivan Ei avarassa maailmassa toista: Ja sentään katseens' alentaa hän minuun, Jok' armaan tämän kukantaimen taitoin Ja hälle leskivuoteen kolkon laitoin!
Mies tän näkee, katsahtaavi jalost Luonnon kamppausta, lausuen: »Ihanata! Neitoni on jäljel, Kartanossa korkeel nummel tuol, Vaikka mailman kalleuksist köyhä, Mutta sydänt rikasta hän kantaa. Käteni on vahva, silmäin kirkas, Uudestaan mä kylvän peltoni, Ja kun vuosi kierroksens on tehnyt, Vilja kultainen täs kimmeltää.» Niin hän lausuu kotiin käydessänsä; Katsannosta loistaa lemmen liekki.