United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se kun näpistää oikein täyttä väkeään, niin aisain siinä vain pitää ruskaa ja luokista lentelevät säleet ihan kuin tappura, vaikka on vahva tuominen luokki. Kyllä jos siinä silloin sattuisi olemaan huonompi luokki, niin poikki se paukahtaisi, että rusahtaisi vain katketessaan.
Antti Ihalainen saapui jo Hyvärisen kujasille. Siinä seisahtui hän aitaa vasten seisomaan, luki ruiskeot pellolta ja puheli: »Kuusi kekoako sillä Hyvärisellä on ruista?» Sen sanottuaan hän jatkoi kulkuaan taloa kohti. Kartanolla oli luokki painumassa aitan seinässä.
Esimerkiksi se Hentusen Jannen luokki, jota se kehuu, se ei pitäisi kutiaan, vaan poikki lentäisi, kun ruuna nyhtäseisi niin täyttä voimaansa, jotta lautasille painuisi vähän kuoppaa ja selkä olisi ojona. Onko sinulla, Hyvärinen, niitä tulitikkuja?» »On niitä tässä.» »No annappas, että saa raapaista tulen piippuunsa. Siinä meidän talossa niitä menee noita tulitikkuja niin ettei ostamasta pääse.
Heposet veti hiessä, Varsat vaahessa samosi; Vesi tippui vempeleestä, Rasva rahkehen nenästä, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa. Reki rautainen ratsasi, Kapla patvinen patsasi, Jalas koivuinen kolasi, Luokki tuominen tutasi, Tanssia taluttaessa, Ilokasta tuotaessa.
Antti oli samaa mieltä, vahvistaen: »Ei nousisi. Vaan jos pantaisiin pari eteen, niin kyllä sen kuorman pitäisi kohota, kun ne nyhtäiseisivät niin että selkä olisi suorana, tahi sitten paukahtaisi luokki poikki, jos vain ei olisi järin paksusta tuomesta tehty.» »Poikki sen pitäisi paukahtaa, vaikka hän olisi miten paksusta tuomesta!» ylpeili siihen Vatanen. Ja taas huudahti Antti ihmeissään;
Oisko mulla, kun on muilla, Hevonen rekivetoinen, Reki kaksikaplahinen, Sa'an maksava satula, Korja kolmikymmeninen; Kyllä mä itse luokit saisin, Saisin aisat ainiaiset, Luokki tuomesta tulisi, Aisat pitkät pihlajasta. Sitte en kauan katselisi, Enkä ennen seisattaisi, Kun mun tultua kotihin, Päästyä ison pihoille, Ison tupa tupruaisi, Lämpiäis' emoni sauna. Minun on koti koivikossa.
Olin tässä ravintolassa kuin autiolla rannalla, josta jo luulin purjehtineeni pois. Tunsin itseni vielä vanhemmaksi ja voimattomammaksi kuin ennen. Ei ollut minussa mikään katkennut enkä tuntenut murtumisen kipua. Mutta kaikki ponsi oli hervonnut. Olin kuin ikäkulu, oiennut luokki. Viimeisten öitten kuluessa olin raivonnut raivottavani, vaikeroinut vaikeroitavani.
Vielä tälle neitoselle, Tälle pienelle tytölle, Luokki tuominen tulevi, Aisa koivuinen ajavi. Vielä tälle neitoselle, Tälle pienelle tytölle, Rahat raskuen tulevat, Tengat pienet piehtaroien, Killingit kipoa lyöen, Tolpat toistansa ajellen. Vielä tälle neitoselle, Tälle pienelle tytölle, Tuoahan Turusta sormus, Kihlat toiset Torniosta, Riiasta hopiariksit, Sormus Suomessa valettu.