United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Elsa rukka", sanoi mummo. "Mummo rukka", vastasi Elsa. "No, sen sanoit niinkuin pitikin. Hyvin minua surettaakin, mihin tästä taas joutuukaan", tuumiskeli mummo. Siitä sitten kaikki läksivät katsomaan emännän ruumista. Leski Lund, nähtyänsä emännän ruumiin, oli valmis lääkäriä hakemaan. Toiset odottelivat niin kauvan ruumishuoneen eteisessä ja pihamaalla, kunnes lääkäri saapui.

"'Kas tässä on vadillinen lihalientä, matami Lund, sanoi hän ystävällisesti, 'minä arvelin sen teille tekevän hyvää, ja sitte tahtoisin kysyä teiltä, josko voisitte lainata minulle Birgittaa pariksi tunniksi päivässä; minä tarvitsen vähän apua ja tytöllä voi olla hyötyä siitä, että saa jotakin oppia. Minä palkitsen hänet sen mukaan kun hän hyödyttää, tuo pikku vekara.

Ei, tarkastelkaamme häntä hiukan, sillä herra Lund, mamselli V:n varjo kolmenakymmenenä iäisyyteen soitettuna vuotena, ansaitsee meidän täyden huomiomme. Niin pitkälle kuin saattoi muistaa oli hän aina ollut samanlainen. Samat kelmeät kasvot, sama suuri, ohut könkönenä, sama köyryinen selkä ja paljas päälaki.

Niin, nyt tiedätte, missä neitsy Brigitta Lund asuu, jos häneltä jotakin haluaisitte; minä olen ollut kauvan tässä kaupungissa ja voisin ehkä toisinaan antaa neuvoja." Hän nyökäytti päätään hyvästijätöksi. Niin alkoi tuttavuutemme naapurimme kanssa. Päivällisajan lähestyessä kuulin iloista melua pienen talon edustalla, ja näin ihmeekseni kolme rajuavaa poikaa syöksevän sinne.

Huoneemme oli rakennettu korkealle kivijalalle ja sen vuoksi saattoi pohjakerroksessa olevasta salista katsoa suoraan huoneisin vastapäätä; neitsy Lund niin sanoakseni vietti elämäänsä meidän silmäimme alla. Aina ahkera, aina iloinen; se oli todellakin mieltä ylentävää.

Herra Lund oli muuten hyvin läheisessä suhteessa tuohon pikku herrasväkeen. Jokaisen tanssin väliajalla hän oli aina nuorten ympäröimänä, sillä niistä suurista ja leveistä rikkitikuista, joita mamselli V. ei koskaan unhottanut asettaa laatikollista hänen nuottitelineelleen, muodosti hän mitä kauneimpia ja hauskimpia leikkikaluja, joita hän sitten anteliaasti jakoi pienille ystävilleen.

"Hyvää päivää, älkää pelästykö", sanoi mummo. "Mitä on tapahtunut?" kysyi leski Lund. "Emäntä on kuollut", sanoi mummo. "Kuollut!" sanoivat naiset melkein yhteen suuhun. "Hän on arvatenkin halvauksen saanut", sanoi leski Lund. "Niin minäkin otaksun", sanoi mummo. Elsa oli hiipinyt mummon perässä, ja kun mummo katsahti taaksensa, näki hän Elsan seisovan keskellä pienen porstuan permantoa.

Niin, toivoisin jo joutuneemme niin pitkälle." Kauvan ei kestänyt, ennenkuin olimme siihen tilaan joutuneet; jos se oli vaahterasiirapin ansio, sen jätän sanomatta, mutta niin melkein luulen. Ensin kyyhkyislientä pari päivää, sitte kyyhkyispaistia; tarjottimella oli kauniita kukkia pienestä puutarhasta. Vihdoin tuli neitsy Lund itse oikein pyhänaamarissa ja sukkakudin kädessä.

Herra Lund oli varmaan syntynyt sellaisena kuin hän nyt oli, ja miten voisikaan vanhentua sellainen, jolla koskaan ei ole ollut nuoruutta? Herra Lund oli omastakin mielestään aina ollut samanlainen. Kolmekymmentä vuotta hän oli soittanut tanssimusiikkia lapsille, ja toinen lapsiparvi toisensa jälkeen oli hyppinyt hänen ohitseen ja kadonnut; mutta aina hän vaan luuli soittavansa samalle nuorisolle.

Se loppuu silloin kuin suomen kieli pääsee Suomessa valtakieleksi. Ks. Lund, 1857, s. 21. Tämä Ruotsin Yliopistojen nuorisoa varten tehty kirjainen on sangen hyvä osoitus historian lukemiseen Suomenkin oppivalle nuorisolle. Nämät ovat ne yleiset perustukset ja ohjeet, joita kielen suhteen aivotaan tässä näin aljetussa kirjallishistoriallisessa kokeessa seurata.