United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ellenin silmät seurasivat häntä miekan tavalla askel askeleelta ovelle saakka. Siinä mies pysähtyi. Hänen ylpeytensä oli loukattu, hänen ilkeytensä riensi avuksi. Te ette ole kohtelias, nukkeni; vaan koska se näyttää olevan talon tapa, enkä minä voi sitä noudattaa, niin minä menen. Ymmärtäkää minua oikein! minä menen itsestäni, en anna käskeä itseäni ulos!
Mutta loukattu sydämen rakkaus ja hänen luontainen ujoutensa olivat saattaneet Johannan aivan kykenemättömäksi ottamaan osaa puheeseen; ja viimein, jollemme ota lukuun muutamia kohteliaita huudahduksia Hameline neidon puolelta, puhuminen jäi kokonaan herttuan valtaan, ja keskustelun aineena oli yksistään nuorempi Croyen kreivitär, jonka kauneutta herttua ylisteli koreimmalla kaunopuheisuudella.
Minun rauhaani ei kukaan ole häirinnyt, mutta sitä pahemmin on täällä häiritty kirkon ja kristillisen seurakunnan rauhaa, loukattu sen arvoa tavalla, joka on Herralle kauhistus. Täällä on läheisyydessämme harjoitettu törkeintä noituutta. Noituutta? Vai noituutta? Velhoutta? Ainahan ne näin markkina-aikoina...
"Isäsi oli aamu-uninen, äitisi on iltauninen, vaan sinä näyt tulleen molempiin." Topiaan ääni oli loukattu, vaikka koetti leikkiä lyödä ja iloiselta näyttää. "Täydyin valvoa kauan illalla." Simo rohkeasti valhetteli. "Missä olit aamulla?" "Isäntäni asioilla." "Työntoimessa pyhänä, juhlapäivänä!" "Ei sitä auta sielua säästää, ku..." "
"Minä jo luulin", virkkoi hän viimein, "hänen unhottaneen sinutkin, hiirakko!" Vaan heti hän kuitenkin lisäsi äänellä, josta väristen kaikui koko hänen loukattu ylpeytensä: "Mutta eipä sinulla ole hyvä ollut, sen näen, vähä sinusta on huolta pidetty koko tänä aikana!" Niin sanoen hän äkisti kääntyi ja meni pois.
Hänen olikin jokseenkin helppo kärsiä, sillä ihmeekseen hän huomasi, ett'ei hänen sydämensä, vaan paremmin hänen ylpeytensä, ollut loukattu. Sillä kannalla olivat asiat Sormulassa, kun tytöt muutamana päivänä istuivat salissa. Tapansa mukaan tuli Kalle heidän luoksensa ja Himmi uteli: "kuuluuko kylälle mitään uusia?"
Kuin tuores halko, jonka sytytetty pää toinen on ja toinen huokaa, tippuu, sihisten ilmaa, siitä lähtevätä, niin kasvi katkonainen vuosi verta ja sanoja yht'aikaa. Oksan heitin ma siks ja seisoin niinkuin mies, mi pelkää. »Oi, sielu loukattu», noin Viisas virkkoi, »jos ennen, vain mun säkeistäni, voinut hän ois sen uskoa, min nyt hän näki,
Hän muistutti heille nyt, kuinka Kleobulos aina oli pitänyt huolta isänmaan menestymisestä, kuinka jalosti hän aina oli menetellyt. Sitten lopetti hän puheensa näillä sanoilla: "Minun kunniahimoni saattoi minut tuomitsemaan väärin jaloa miestä ja vietteli minua yksin parjaamaankin häntä. Antakaa minulle anteeksi, että teitä petin; anna myös sinä minulle anteeksi, loukattu Kleobulos!"
"Herran nimessä, ole hiljaa!" virkkoi Helena. "Minä en ole hiljaa!" huusi Lauri. "Minua on loukattu sisimmäiseen sydämmeen ja minä tahdon kostaa". "Pyydä mitä tahdot, kun vaan olet hiljaa", rukoili Helena käsiään väännellen ja katsellen taakseen, näkisikö Esa hänen tuskansa. "Miks'ette minua ole kohdelleet kuin ihmistä", huusi Lauri. "Kyllä nyt taas olette nöyrä, kun uhkaan ilmoittaa kaikki".
Palkkioksi antoi Jumala sinulle lohdutuksen kolkolle, lemmettömälle elämällesi, antoi sinulle takaisin poikasi. Kosmin. Tämäkö poikani ... joka minut petti? Andrei. Pettäjä en ole ollut. Ajattele vaan, mikä taistelu oli minulla! Toisella puolen isäni, toisella he kaikki. Ja sitten loukattu sydämmeni, joka huusi kostoa.