United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Soiton loputtua meriläiset lopettavat tanssinsa hajaantuen mikä minnekin. Maantielle ilmestyy tanssiväkeä kävelylle. Täällä pojat tanssivat yksinään. Onko se lystimpää kuin tuolla salissa tyttöjen kanssa? Hei Lotta, se oli hentuttomain tanssia. HEI LOTTA. Hohhohoh, hentuttomain tanssia, hohhohhoh. Kyllähän se on maailma muuttunut ja muuttuu. Niinhän kertovat, ettei laivoissa enää tarvita purjeita.
Uskonnotta olevat oppineetkin ihmiset, semmoisen hädän tullessa, lopettavat päivänsä tavallisesti itsemurhilla raukoilla ei ole mihin he turvaisivat ; se on ijankaikkinen ja ajallinen vahinko.
Niiden, jotka kadottavat omaisuutensa, tulevat raajarikkoisiksi taikka joutuvat pitkällisten tautien alaisiksi, on nimittäin tapana suurella äänellä valittaa ja murehtia tuon pitkän elämän tähden, joka on heillä edessänsä, ja lopettavat vihdoin itse elämänsä epätoivoissaan, kun eivät näe kärsimistensä lähenevän loppuansa; sillä elämän nopea juoksu on kuitenkin lohdutuksena jokaiselle onnettomalle.
Jos jonkun vanhan mies-paran äkkiä täytyy jättää kaiken omaisuutensa velkojilleen, lopettavat kaikki tuttavat kanssakäymisensä hänen kanssaan.
Tästä nauhasta riippuu nenän ylitse suun kohdalle heliseviä kultarahoja niin liki toisiaan, että he niiden lävitse tuskin voivat nähdä. He tervehtävät samoin kuin miehetkin. Egyptiläisten elämäntavat ovat hyvin yksinkertaiset ja kohtuulliset, ja senpätähden he tavallisesti elävätkin hyvin vanhoiksi sekä lopettavat päivänsä hiljaisella kuolemalla.
HANNA. Mitä? MAIJU. Pitäisikö minun mennä ikkunaan kiittämään sitten kun lopettavat? HANNA. En minä oikein tiedä. Mutta eiköhän. Kyllä minä luulen. MAIJU. Voi että Jussi nyt juuri sattui menemään pois. Hän sen parhaiten ymmärtäisi. HANNA. Kyllä se kaikessa tapauksessa olisi kohteliaampaa. MAIJU. Mutta mitä minä sanoisin? Neuvo, Hanna kulta. HANNA. Eihän sinun tarvitse muuta kuin kiittää.
Tämä ajatus tärisytti häntä juuri, kuin maanjäristys. Kauhistuneena kavahti hän ylös ja mittaeli pitkin askelin, kuin haavoitettu leijona, huoneensa lattiata. "Ei", huusi hän raivostuneena. "Ei; minä en tahdo lopettaa, kuin kaikki näyttelijättäret lopettavat, unhoitettuna, pilkattuna ja häväistynä. Klairon ei voi tavallisella tavalla lakata hallitsemasta.
Annikkia kaksittain itkevät; kun yhdet lopettavat, toiset kaksi alkavat. Annikki kuuluu koskeen menneen. Pane kiinni ovi, ettei kuulu akkain ulina. Vie uhri kuolleen muistiksi saunakuusen juureen haltijalle! Tuoss' on, kaada kaikki, valele, että kerran saa tarpeensa. Viinaa se on! Viinaa! toisti Ilpo. Ka, viinaa on, voudin viinaa! Vouti kun tuhosi tytön, niin sen on viina kuolinuhriksikin omansa.
Nyt selkiää minullekin, miksi ne roistot eivät tahtoneet mennä ylöspäin väylää, vaan alinomaa merelle päin." Hänen sanansa keskeytti pyssynpiipun isku ikkunaan. "Mitä se on?" huusi Lovisa säikähtäen. "Se on kehoitus valmistaumaan kaikkeen", sanoi perämies. "Varmaan ne nyt meidät lopettavat.
Talonpoikaiset lapset jättävät ilonsa ja lopettavat leikkinsä lattialla, ujostellen loukkoihin rientäen, kun herrasväkeä tulee tupaan; niin arvelisimma myös näiden eli muiden samanlaatuisten lauluin yli koko Suomen muinaan leikkinsä lyöneen, vaan sitte jo sanotusta syystä nykyiseen piilopaikkaan väistyneen, entisestä olostansa muilla paikoilla ei paljo muuta, kun jälkiä ylehensä käyvissä sanalaskuissa jättäen.