United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaskesta ja jaloista metalleista loistaa Odysseiassa Menelāoksen talo; onpa faiakilaisten kuninkaan salissa vaskiset seinät. Ja jumalilla on vaskiset talot tai ainakin niissä on vaskikynnykset tai vaskipermannot. Niinpä pronssin katsottiin kerrassaan kuuluvan eepilliseen tyyliin.
Ja se ikuinen on valo, Niinkuin lahjat taivahan, Kaikki muu kun katoaapi, Se se loistaa ainian; Pimetköhön kuu ja päivä, Tähden tuike sammukoon, Silloin vielä kodin liesi Valoaan luo pimentoon. Se se myrskyn pauhatessa Valkama se tyyni on, Johon työmies laskeuupi Päivän töistään lepohon, Niinkuin päivän riuetessa Pääskyläinen levähtää, Katsoo taakseen työnsä alaa, Riemuitsee ja visertää.
Kansa samoin kuin edellä torvien säestäessä. Yölepakko häipyy: pirtti valkenee. Vuoressa unisen Pohjan, Louhen kylmän kynnen alla, Siell' on sampo, sieltä etsi. Taivahan tulella rintas täytä, Orjavallan kahle katko, Miehen mieltä, miehen kättä käytä! Kansa soiton säestäessä uusien laulaa kolme viime säettä. Koko hääsali loistaa lumovalossa. ILVO. Anja, annahan kätesi!
Iriin neuvosta hän astuu aseetonna kaivannon partaalle, hänen päästään loistaa Athenen suoma tulinen hohde, ja hänen suustaan lähtee pelottava huuto. Troialaiset peräytyvät sekasorrossa, ja Patrokloksen ruumis tuodaan leiriin. Here panee päivän laskemaan; taistelu keskeytyy.
Huomaitse, mies: hänen silmänsä taitavat vielä loistaa, iloa ja valkeutta täynnä, koska haparoitset ijankaikkisessa pimeydessä sinä, kirottu mies! MANNILA. On rutto ennenkin tappanut sellaisen tietäjän. ANNA. Mitäpä tiedän minä ja voin? Mutta eihän ole mitään mahdotonta häneltä, jonka silmä katsoo läpitse kallion.
Jospa vain kaikki tietäisivät, minkä kallisarvoisen aarteen minä omistan! Ja jospa hän vain itse tietäisi, kuinka monasti nuo hänen kätensä piirrot hehkuvat kuin tuli hämmentyneiden katseitteni edessä. Minun ihailuni häntä kohtaan on niin valtava, mutta samalla niin ehdoton, se on kuin lapsen ihailua aurinkoa kohtaan, joka loistaa, mutta siihen sekoittuu myös intohimoa.
Viereisestä huoneesta kuului papukaijain ilkeää kuherrusta, joka kokonaan olisi estänyt linnunlaulun rannan koivuista kuulumasta, vaikka tämä olisikin voinut tunkea huolellisesti suljettujen ikkunain läpi. Kello oli 7:n paikoilla, ja luonto loisti niinkuin se vain voi kesäkuun kosteisena aamuna loistaa.
Siellä jos loistaa kaks' viikkoa saa, Niin palkittu ompi hän vaivoistaan. Kuningatar, onnea matkahan, Et usko sä piruun, et Jumalaan! Luo paavin sä joutunet viimeinkin, Hän kanssasi lentävi helvettiin. "Laulu ei ollut varsin huono hetken teoksi. Sigge'n malja!" huudahti joku. "Mutta viimeinen värssy olisi saanut olla poissa.
Oliko Andrélla, kun hän käytti tätä kieltä, tarkoituksena ainoastaan pitää muistissaan sitä, vai tahtoiko hän antaa nuoruutensa turhamaisuudenkin kainulaisille loistaa, ei varmuudella saateta sanoa, yhtä vähä kuin sitäkään kysymystä voidaan varmasti vastata, paistatuttiko André näillä kirjeillänsä ainoastaan omaa pojan rakkauttansa, jok' uskollisesti muisti isän iloittamisen velvollisuutensa, vai myöskin sen ohessa itserakkaudessansa, joka kernaasti tahtoi näyttää, mikä mies hänest' oli tullut.
Mieleisin kohta näissä esittelyissä oli kuitenkin hänen nöyryytensä ja täydellinen haluttomuutensa tahtoakseen loistaa lahjoillansa. Hän ei näyttänyt tietävänkään kuinka monipuoliset hänen lahjansa ovat, ja tavallisesti hän ainoastaan silloin tällöin, ja täydellisellä lapsen viattomuudella, harjoittaakin niitä kotiväen huviksi.