United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sanon sinulle: en ole ihanampaa nähnyt sinua aattelin: siinä sinulle nuorikko taloosi siitä minullekin muistelemisen iloa koko taival tänne asti erämaan halki. Minä kun mitä semmoista näen ja kuulen, sitä tallettelen ja kantelen kuin linnunpoikaa povella. Ne olivat hekin sitä hyväin ihmisten heimoa, olipa olevinaan heitä ikäväkin.... Nyt saat, Ville, lisätä lämmintä."

Kuu he olivat kiivenneet Gabriellen sänkyyn ja jalat ylösvedettyinä istuivat nojautuneina toisiinsa, aivan kuin kaksi pientä linnunpoikaa, alkoi tummatukkainen Mimmi uskoa Gabriellelle salaisuuksiaan, sillä välin kun Ebba, joka hartaasti katseli, mitenkä Gabrielle päästi alas tukkansa, toivoi pian saavansa panna pitkän lettinsä samalla tavalla kuin "iso-sisar."

"Ja sentään, mitä lausuittekin vasta," taas Sancho virkkoi "velkaan mielelläin Jään hovimestarille massikasta, Mi pullottaa nyt vatsallani näin; Kaksataa linnunpoikaa Kultalasta Ne kyllä laastaroi mar' sydäntäin: Siks palvelen nyt linnan joka miestä, Jos mahtaiskin he toisinaan mua piestä!" KUN PITKIKS TAAS K

Hän oli vaan toisinaan istunut katsellen tätä pientä viatonta, kaunista lasta, niinkuin pientä linnunpoikaa, mutta hän ei ollut puhunut mitään eikä milloinkaan koskenut lasta. Vaan eräänä päivänä, kun hän istuili avonaisen lieden ääressä ja pikku Laila ryömi hänen ympärillään, sattui niin, että pienokainen oli vähällä vieriä tuleen. Jaampa tarttui lapseen ja nosti sen syliinsä.

Hän alkoi huulillaan sirkutella ja sihitellä kuin pientä arkaa linnunpoikaa maanitellen ei hän sellaista ollut koskaan nähnyt, se vaan tuli itsestään. »Naurat, naurat, jo naurat! Sillälailla, sillälaillaKyllikki oli tullut hänen taakseen ja jäänyt sohvanselkämykseen nojaten heitä molempia hymyillen katselemaan. »Entäs ne kädet ... suomiehen kädet...? Puhuikohan se äiti totta? Totta, totta!

»Ach mein Herr Pastor, mein Pastorhuudahti majuri saksaksi vaipuessaan maahan aivan minun jalkoihini. Hänen sormensa tekivät kouristelevia liikkeitä ja hänen suunsa kävi vielä muutaman hetken, vaikkei mitään ääntä kuulunut. Maatessaan selällään siinä meidän jaloissamme muistutti hän omituisesti pesästään pudonnutta linnunpoikaa.