United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Missä on Berndtsson? kysyi Liina, ikäänkuin hän olisi äkkiä herännyt. Patruuna tarttui tähän aineesen. Niin, Berndtsson, Liinaseni, sinä pidät Berndtsson'ista, sinä saat mielelläsi hänet, niin, aivan mielelläni; hän on oiva poika, ja te saatte maatalon, Riddersborg'in ... pidätkö sinä siitä? ... tai Vahlstad'in, tai Suuren Tillinge'n.
Istu, Liinaseni. kuules, lapseni, sinä olet nyt suuri tyttö ja sinun tulee ensi kerran tänä iltana näyttäytyä maailmassa. Liina katsoi alaspäin. Ei sinun tule katsoa alaspäin, sillä asia itsessänsä ei ole niin mitään. Mutta Liinaseni, oliko teillä mitään kanssakäymistä tuolla alhaalla tätisi luona? Oli. No, se taisi olla pitäjäläisten kanssa? Niin. Vai niin.
En koskaan ole rikkonut sinua vastaan, eikä ystäväsi myöskään; mutta sinä vihaat häntä sentähden, että hän on havainnut salaisuutesi ja ilmaissut mielettömän rakkautesi viattomaan sisareeni. KAARLO. Minun rakkauteni sinun sisareesi? Nyt menee jo liian pitkälle. Jos luulet koristavasi luvattoman suhteesi tohtoriin, panettelemalla viatonta sisartasi, niin petyt Liinaseni.
Meneppäs katsomaan, se on varmaan hän. Liisi Täti, se on kommersserodinna. Neiti Kortman. Hyvä! Nyt takomaan raudan kuumana ollessa. Tuo sisään kahvikannu appelsiinit ja omenat syödään sitten verandalla niinkuin tiedät. Toinen kohtaus. Neiti Kortman. Kauppaneuvoksen rouva. Liisi. Neiti Kortman No, terve, terve tuhannesti, rakas Liinaseni!
Varmaa on, että ihminen, joka osaa uida antaa vihkiä itsensä uimamaisteriksi ja pitää itseänsä tavattoman mainiona miehenä, kuin sitävastoin ankka on sekä ujompi että ui tulematta koskaan maisteriksi. Tuo iloisa mies tervehti vaimoansa suukkosella. Hyvää päivää, vapaaherrattareni! sanoi hän. No sinä istut ja puhut Liinan kanssa. Hyvää päivää, Liinaseni! Jumala varjelkoon sinua, lapsi!
Ei. Eikä mitään kamarijunkkaria? Ei. No, mitä siellä sitten oli? Niin, eräs hovijunkkari. No, vihdoinkin, se oli kuitenkin hovicharge. Siis eräs hovijunkkari, ja hän? Niin, hänellä on vaan polttimo, ja... Vai niin, se on tuollainen ... hän käy ruotsalaisissa saappaissa ja elää elinkeinolaisena ... vai niin. Mutta, Liinaseni, nyt ovat asiat varsin toisin.
Se oikein miellyttää minua vähän kuin puhutaan minulle meidän huvittavista ja elähdyttävistä pidoistamme ... vapaaherrattareni on henki kaikessa, ha, ha ... todellakin henki. Ja sinä, Liinaseni, sinusta tulee yksi henki lisää, ha, ha. Mutta missä on Attalie? Hän vaatettaa itseänsä päivälliseksi. Vai niin ... tuleeko tänne keitään? Ei, ei tänäpänä, vaan katsoen siihen...
Sinä et saa koskaan kuulla aprikoimista, sillä jokainen osaa itse aprikoita, ymmärrätkös; ei siis tule tehdä sitä eikä tätä ja kuitenkin, Liinaseni, kaukana siitä keskustella yksitavuisesti. Tulee puhua, olla miellyttäväinen, tarkkaavainen, puuhata aineessa ... olla suorasukainen, vaan ei koskaan saa lausua mitään tarkoituksiansa eikä mietteitänsä.
Varsin suloisia tyttöjä, Liinaseni, niiden kera tulee sinun lähemmin tutustua, myöskin kotiopettajatar on sangen sievä. Niin, Jaguette on äärettömästi rakastettava tyttö, sanoi Attalie, joka oli tähän saakka istunut ääneti, kuni nukkekaapissa, punaposkisena ja pauloitettuna, ah niin, Jaquette on tyttö, jolla on todellakin vakavat taidot. Niin, sangen kiltti tyttö.
Siis, sanoi vapaaherratar, nyt saatan minä ymmärtää sen syvän liikutuksen, joka tarttui Liinaan. Niin, Liinaseni, minä puhun Anton'ille, ja sinä saat muuttaa tuonne alas akan luo. Liina lankesi nyt ensi kerran äitipuolensa helmaan, häntä kiitellen. Liinan toivoon myönnyttiin helposti, ja vähäsen myöhempään kesällä matkusti patruuna Rödeby'hyn tyttärenensä.