United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vesi on minun veriä, Kalat kurjan on lihoja, Luitani on rannan ryönät, Rannan heinät hiuksiani. Tuijottaa jäykästi selälle. V
"Läksin rannalle pesohon, menin merta kylpemähän; sinne mä, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elköhönp' on siskoseni sinä ilmoisna ikänä peskö tästä silmiänsä kotilahen laiturilta! Mikäli meren vesiä, sikäli minun veriä; mikäli meren kaloja, sikäli minun lihoja; mikä rannalla risuja, se on kurjan kylkiluita; mikä rannan heinäsiä, se hivusta hierottua."
Nyt ei heidän tarvinnut ripustaa lihoja puiden oksiin säilyttääkseen ne turvassa, sillä ne pysyivät koskematta luolassa kun sen aukko tukittiin. Muutoin suomalaiset tiesivät, ettei susia tarvinnut pelätä, sillä runsas lumentulo oli ne karkoittanut kauemmas etelään, jossa ne paremmin pääsivät liikkumaan.
Ja kenties olisi se niin ollutkin, mutta akka, luultavasti saadakseen sen tuhannen markkaa, hyppäsi väliin ja sanoi: 'Ei vettä vilustuneen päälle. On sillä jo tarpeeksi. Mies meni toiseen huoneeseen odottamaan aamiaista ja myötäänsä kiroili lahtareita... Hellalla oli pata kukkuroillaan keitettyjä ryöstettyjen eläinten lihoja, ehkä meidän karjan lihaa.
Kun Antti kertoi tavanneensa karhut, Pekka innostui suuresti ja olisi tahtonut samoin kuin Anttikin heti päästä niiden kimppuun, mutta kun Taneli oli ilmoittanut ajatuksensa tästä asiasta, hän antoi myöten, ja sitten autettiin yksissä neuvoin toistaan Pekankin hirveä paloiteltaessa ja lihoja oksiin ripustettaessa. Niin oli päivä päättynyt.
Mutta viimein veti jänispaistivadin eteensä ja tarjottuaan ensin rovastinnalle ja vieressään istuvalle neidille nosteli siitä lautaselleen aikasen röykän niitä mieluisen näköiseksi kypsennettyjä jäneksen lihoja. Tätä tehdessään hymyillen ja hieman päätään punoen sanoi: "Mutta tämän pitäjän nimi ei ole suotta aikojaan Jänislahti.
Kiiruhdamme erään lihavan rouvan sivu; hän on ollut saattamassa miestään vähäiselle alukselle, jolla mies jälkeen puolenpäivän on lähtenyt Ruotsiin lihoja viemään. Kiiruhdamme erään sotaherran sivutse majuri Leist on hänen nimensä joka aikoo mennä maalle huvittelemaan. Minne niin kiire? Kello on kohta kahdeksan. Pimeä on tulossa, ja tapaukset tänä iltana ajavat kiireesti toisiaan.
Kun tuli Kojon kotihin Kojon määlle korkialle, Otti miekan orren päästä, Saip' on naulalta sapelin, Kysyi mieltä miekaltansa, Sapeliltansa sanoja: "Syötkö liikoja lihoja, Juotko verta joutavata?" Miekka mietti syöäksensä, Sanoi juovansa sapeli.
Oli puolipäivän aika ja aurinko räkitti, ankarasti paahtaen ketoa, ja tehden pienen levähdyksen suuressa määrin suloiseksi, ennenkuin ryhdyimme paloittelemaan surmattujen otuksien lihoja, puuryhmän päivänvarjon tapaiset lakat, joiden alla olimme suojaa etsineet, sulkivat tykkönään tien auringon säteiltä; minä nojasin erään puun runkoa vastaan, suurella tyytyväisyydellä savua piipustani puhallellen ja katsellen vuoroin metsäläispoikaa, joka säikäytteli petolintuja pois tapetuista antiloopeista, vuoroin Ulaa, joka, noudattaen kansansa tapaa, ajoi nuuskaa kalloonsa, siksi että kokonaiset kyynelvirrat valuivat hänen silmistään, toimitus, joka muuten tapahtui syvimmässä äänettömyydessä ja näytti tuottavan hänelle mitä suurinta nautintoa.
Wieraat laskettiin sisään; he oliwat jo hewosensa riisuneet. Pari teurastajaa oli toisessa kylässä ostanut useampia raawaita, teurastaneet ne ja heidän piti wiedä nyt lihoja kaupunkiin.