United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut niinkuin hiili, josta liekki liehuu, tuon voittaa valkealla hehkullansa, niin ettei himmene sen loisto oma, niin hohdon tään, mi ympäröitsee meitä, lihamme, joka alla maan nyt makaa, myös kerran voittava on kirkkaudessa. Väsytä meitä valo ei niin suurkaan, elimet ruumiin koska voimistuvat kaikelle, mistä nautinnon me saamme.»
Mut rottaa, hiirtä ja moista ruottaa Tom-raukka jo syönyt on seitsemän vuotta. Varokaa tuota tuolla takana! Vait, Smulkin, vait, sinä paholainen! GLOSTER. Mylord, parempaa eikö seuraa teillä? EDGAR. Pimeyden ruhtinas on ylimys, Nimeltänsä hän Modo on ja Mahu. GLOSTER. Veremme, lihamme niin huononnut on, Ett' omaa siittäjäänsäkin se vihaa. EDGAR. Tom-raukan on vilu. GLOSTER. Sisälle tulkaa.
Hän se Isänk' kirkas valo, Vaikk' nyt pikku vieraamme, Luotuin hallitsia jalo, Ehk' on oma lihamme, Meidän lasten näköinen, Vaikk' on Herra enkelein. Heleästi laulakaamme Syntyneelle lapselle, Hänen tähtensä me saamme Ilon ijankaikkisen. Hän tuli meitä kutsumaan Kotiansa katsomaan. Hän on kirkas koiton tähti, Hän tuli kirkkaudesta, Valaisemaan meitä lähti Synnin pimeydestä.
Meidän täytyy kuolettaa lihamme, että saamme elää. Mitä siis liha on? Luullakseni luonnolliset tunteemme, joita munkit nimittävät lihallisiksi himoiksemme. Näistä Fritz on luopunut. Jos siis kaikkien luonnollisten tunteittemme pitää kuolla meistä, mikä saa elää meissä? "Hengellinen elämä", sanotaan jossakin saarnassa, ja "rakkaus Jumalaan."
Sa meille suonet olet lihamme kurjan, siis se riistä myöskin! Ma tyynnyin, etten heitä murhettaisi; sen päivän, toisenkin me vaikenimme. Ah, kova maa, miks auennut et silloin? Pääsimme päivään neljänteen; nyt syöksyi jalkaini juureen pitkällensä Gaddo ja sanoi: 'Isä, etkö auta mua? Hän kuoli siihen.
Se jo yksin riittää selitykseksi, miksi ihminen vapaasta tahdostaan luopuu Jumalasta ja lupautuu perkeleen omaksi. Mutta tällä on moninaisia ja voimallisia houkutuskeinoja. Hän tuntee lihamme heikkoudet ja käyttää niitä omaksi voitokseen. Sanotte hornan sikiöiden, joita minä tahdon hävittää, kärsivän puutetta, ylenkatsetta, raihnautta.
Jos muutamien ihmisten kanssa puhuu heidän synneistänsä, he pudistavat päätänsä ja sanovat: 'Niin, me olemme vaivaisia syntisiä, ja lihamme on heikko, mutta kun pääsemme taivaasen, kaikki kääntyy hyväksi.
Ja jollei hän aina ole tehnyt kaikkia, minkä hän olisi voinut hukkuneita henkiin saattaaksensa, eihän kukaan voi odottaakaan, että pakanojen ja katolisten edestä tekisimme samaa kuin oman lihamme ja veremme edestä. Ja tekisivätkö hekään sen enempää meidän edestämme? Ja jos Toby joskus on haalinut kokoon vähäisen, mitä pahaa siinä olisi ollut?
Mut niinkuin hiili, josta liekki liehuu, tuon voittaa valkealla hehkullansa, niin ettei himmene sen loisto oma, niin hohdon tään, mi ympäröitsee meitä, lihamme, joka alla maan nyt makaa, myös kerran voittava on kirkkaudessa. Väsytä meitä valo ei niin suurkaan, elimet ruumiin koska voimistuvat kaikelle, mistä nautinnon me saamme.»
Sa meille suonet olet lihamme kurjan, siis se riistä myöskin! Ma tyynnyin, etten heitä murhettaisi; sen päivän, toisenkin me vaikenimme. Ah, kova maa, miks auennut et silloin? Pääsimme päivään neljänteen; nyt syöksyi jalkaini juureen pitkällensä Gaddo ja sanoi: 'Isä, etkö auta mua? Hän kuoli siihen.