United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lenteä lekuttelevi tavoitellen Väinämöistä: siipi pilviä sipaisi, toinen vettä vieprahteli. Veen emonen, vaimo kaunis, hänpä tuon sanoiksi virkki: "Oi on vanha Väinämöinen! Käännä päätä päivän alta, luo'os silmät luotehesen, katso taaksesi vähäisen!"
Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen. Tuli sotka, suora lintu; lenteä lekuttelevi etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen. Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät. Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana, kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa. Liitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi: "Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani?
Käkesin käkenä käyä, Kukahella kukkuroilla, En käkenä käynytkänä, Kukahellut kukkuroilla; Toisin otteli osani, Toisin käv' käkeykseni, Toisin väänti väärä lykky, Toisin onni ohjaeli Väänti väärälle lykylle, Onnelle osattomalle. Täytyi ruupuhun ruveta, Käsin käyä tähteliille, Piti lenteä leholle, Havupuille haihatella.
"Lenteä hyrähtelevi; viskoi Hiien hirmuloita, kantoi käärmehen kähyjä, maon mustia mujuja, kusiaisen kutkelmoita, sammakon salavihoja teräksenteko-mujuihin, rauankarkaisu-vetehen. "Itse seppo Ilmarinen, takoja alinomainen, luulevi, ajattelevi mehiläisen tulleheksi, tuon on mettä tuoneheksi, kantaneheksi simoa.
Lenteä lekuttelevi, katsoi kerran jälkehensä: keksi harmoan havukan sen silmät paloi tulena kuni pojan pohjolaisen, Pohjan entisen isännän. Sanoi harmoa havukka: "Ohoh Ahti veikkoseni! Muistatko muinaista sotoa, tasapäätä tappeloa?" Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Havukkani, lintuseni! Käännäite kohin kotia!
Itse muuksi muutaltihe, kyhäisihe kyyhkyseksi; lenteä lekuttelevi sepon Ilmarin pajahan. Lenti lintuna ovelle, kyyhkysenä kynnykselle. Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mitä, lintu, tänne lennit, tulit, kyyhky, kynnykselle?" Vastasi otus ovelta, virkkoi kyyhky kynnykseltä: "Tuota lienen kynnyksellä sanomata saattamassa: jopa kuu kivestä nousi, päivä pääsi kalliosta."
Silloin salli luokseis tulla, syliis, Isä, lenteä Toivon siivillä mun sieluin elon kolkon keskeltä. Rakkauteni jääköön tänne muistoks omaisilleni, Kiitolliset kyyneleeni Teille, ystävilleni! Oi, ei kuolo saata meitä ikuisesti eroittaa: Katsokaapas taivaanrantaa, elonpäivää nousevaa; Vaiheet ajan katoovaisen hajoavat e'essä sen; Usko, Toivo, Rakkaus pysyy, niiss' on elo ijäinen! rt