United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siksi tulen nyt nuoren päällikkösi luokse, joka omalla hädän-ajallansa sai turvapaikan minun luonani, joka kodissani söi minun leipääni, joi minun maljastani. Minä pyydän häneltä turvaa, niinkuin toivon kuitenkin vaan vähäksi ajaksi".
Muuten on aikani Thüringissä pian ohi, kun 'neiti Agnes Franz' matkustaa pois, katoan minäkin ulkona maailmalla ansaitakseni leipääni". Sanomattoman hämmästyneenä katseli hän tyttöä. "Minä jo voisin teistä sitä uskoa, ellen tietäisi että olette petollinen", sanoi hän vitkaan kääntämättä katsettansa tytöstä. Tytön huulet vapisivat, mutta näennäisesti tyyneenä kuunteli hän tätä syytöstä.
Mutta ne Sveitsiläiset, nepä vasta oikeita petoja ovatkin; kun tahdoin heiltä ruokaa, vastasivat he, että minä muka olin kyllin vanha itse leipääni ansaitsemaan! ... ikäänkuin maksaisi vaivaa lähteä isänmaasta pois, jos muuallakin työtä pitää tehdä!"
Sinä ymmärrät minua?" lisäsi hän vakaasti hetken kuluttua Elille; "siitä hetkestä asti, jolloin huomaan sinun puhuvan ainoankaan sanan Anders Bjaaland'in pojalle, siitä hetkestä asti et enää syö minun leipääni. Ja ne rahat, joita silloin perinnöksi saat, niitä ei ole vaikea lukea. Kas niin, nyt voit mennä nukkumaan".
Mutta joka kerta kun semmoinen kiusaus on tullut, olen vedonnut vanhan isäni sanoihin, kun hän lähetti minut maailmalle itse ansaitsemaan leipääni. Kapteeni kumartui ja katseli silmiään räpäyttämättä lattiaan, ikäänkuin olisi siellä tavannut vanhoja muistoja. Mitä hän sanoi? kysyi Attila. Päivämme hupenevat, sanoi hän, ja elämän tie loppuu, mutta sitten on vastattava siitä, kuinka on kuljettu.
Mutta kas, minäpä en tahdo, minä, minä kiellän sinua työtä tekemästä, Meri, ja vaikkapa isäsi ajaisi minut talostaan ja minun täytyisi kerjätä leipääni, niin en minä salli sinun enää tehdä työtä tänään. No, no, lapsi kulta, älä nyt pahastu, niin tyhmä ei ole isäsi.
Vain sinun henkäykses minun sieluni kirkkahaks saattaa, vain sinä taivahinen, vain sinä voimakas oot, kruunaat onnella pääni ja onnella rintani täytät, juhlaks arkeni teet, karkeloks kulkuni mun, annat mun leipääni viinin ja kyyneleihini lohdun, rauhan öljyä tuot mieleni myrskyihin, nähdä sa suot runon siintävät kentät ja, ah, sinun kanssas täysi on tyhjyyskin, laulava hiljaisuus.
Miten paljon olenkaan surrut sitä, että minun jo kuudentoista vuotiaana piti lopettaa lukuni ... luulin, että kaikki kävisi toisin ... olihan isälläni sellainen asema, että minäkin saatoin uneksia voivani antautua omille harrastuksilleni ... ja sitten minun täytyikin lähteä itse ansaitsemaan leipääni..." "Mutta onhan neidin suurin ilo hoitaa lapsia", huomautti Eugen.
"Vaiti, pennut, muuten pieksän teitä niin, että totta tukkeatte suunne. Julia!" "Mitä?" "Tule tänne, sä kelvoton tyttö. Eikö siinä jo ole kyllin, että syöt minun leipääni, tekemättä äyrinkään edestä hyötyä. Vai vielä nyt rupeat ajamaan pois kylpyvieraitanikin kelvottomalla käytökselläsi?" "Minäkö?" "Niin, sinä juuri!" "Ei se maksa vaivaa, että ollenkaan rupeatte puolustautumaan," sanoi rouva.
Katsos nyt, kun minä söin leipääni, niin aivan aavistamattani sinunkin leipäsi tuli hampaitteni väliin, mutta nyt minä ai'on..." Klea, jota hän näin puhutteli, loi silmäyksen tyhjälle laudalle ja keskeytti sisarensa puheen hiljaa huudahtaen: "Minun oli niin nälkä."