United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
He kulkevat laaksossa, he taivaltavat lokaa, ja harva vuoren alle edes ehtii. He haaveksivat ruusuja ja saavat orjan-okaa, mut metsä heidän mentyänsä lehtii. He halkovat sydämiä, he vakoavat päitä ja ajan uuden aivoja he kyntää. Ei säiky kyitä, kytän nuolta, tuskan tuprusäitä, he horju ei, he torju ei, he ryntää. Ja usein loassa, veressä he ovat yltä, alta jo sortuvat soihin pitkospuiksi.
Monessa pihassa lehtii keväin koivu ja pihlaja, ja sauna pienelävänkin suomalaisen rakas pyhityspaikka, jonka nykyaikainen 'kehitys' on kaupungeissamme joko tuominnut pannaan tai muuttanut perhehuoneesta epäkodikkaaksi yleiseksi laitokseksi , sauna savuaa lauantaisin ja väliin muulloinkin useassa mökissä.
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, Jo Karjalan koivikot tuuhettuu, Käki kukkuu siellä ja kevät on Vie sinne mun kaiho ponneton. Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös Ja kaskies sauhut ja uinuvat yös Ja synkkäin metsies aarniopuut, Ja siintävät salmes ja vuonojes suut. Siell' usein matkani määrätöin Läpi metsäin kulki ja jylhäkköin, Ja vuorilla seisoin paljain päin, Mist' uljaan Karjalan eessäni näin.
Tai läksin kyliin urhojen luo, Miss' ylhillä vaaroilla asui nuo; Näin miehet kunnon ja hilpeän työn Ja näin, miss' sykkii Karjalan syän. Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, Jo Karjalan koivikot tuuhettuu, Käki kukkuu siellä ja kevät on Vie sinne mun kaiho ponneton! ON HUOLIA N
Vaipui vapaa ihmis-usko, niinpä nouskoon kuolon rusko, Hakkaa päälle! Eestä haudan, Jumalan ja Suomen raudan! Kuulkaa, parkuu munkit, nunnat »Säästämättä!» särkyy, sortuu seurakunnat »käytä kättä!» Surmaa eestä Europan synnyinmaan ja maailman! Päättyy päivä ratsumiehen tuvan taikka tuonen tiehen. »Lakkaa!» Rauhan viidat lehtii, hengen kultatouot ehtii. Vapaa kun on ihmiskunta »Lakkaa!
Ikäänkuin Reetan kiusaksi hyräili hän: "Ennenhän elätän lehmän ja lampaan, Ennenkuin eukon harvahkohampaan, Lehmä syöpi heinää ja lammas syöpi lehtii, Eukost' on kiusaa enemmän kuin ehtii." Tuskin oli päästy perille kuin Reeta jo kuiskasi muorin korvaan: "heittäkää muorikulta meidät vähäksi aikaa kahden kesken!
Sillon ikävyys kuin iltapaiste, Vuorten jyrkis syksy-iltana, Sydäntäni raskahaasti painoi; Immen luoksi tieni käänsin taas. Astelin mä vaivaloista tietä Neidon kirkkai kasvoi kuvaillen; Hän oil valkeuden haamu ylhäält, Jalol otsal maata polkien. Illan tulles kodon portaal seison: Allamielin impi laulelee Majas yksinään ja viskeleevi Laattialle lehtii helmastans.