United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ulkona puutarhassa seisoi Erik Horn nojaten kivipöytää vasten ja katsoi lehmusten varjojen tanssia linnan seinällä, ilta-auringon kultaloistoa valkoisilla muureilla, katsoi silmiään räpäyttämättä ylös pieneen ikkunaan, jonka valkoiset verhot iltatuulessa paisuivat ja häilyivät ulos ja sisään, ikään kuin houkutellen häntä sinne.
Kohoupi tummaa taustaa vasten tuossa Antiikin puhtaan valkee marmorinen työ Ja kierrätellen suuren käärmeen lailla Välitse metsäin kulkee teitten vyö. Tuhansin värein välkkää päivää vasten Säteiset kaarteet suihkulähdetten Ja harmaa maurilainen pylväs-holvi Välistä sintää vanhain lehmusten.
Oi niin hauskaa, näen jo vähän sinitaivasta tuolta lehmusten oksien välistä. Pääni on jo melkein terve, tunnen itseni vain vähän väsyneeksi. Se on aivan luonnollista tuollaisen päänkivun perästä, makaa nyt vain aivan hiljaa, älä myöskään tule alas illalliselle; annan tyttöjen tuoda sinulle kupillisen teetä ja voileivän. Kiitoksia, täti! Ihanaa on katsella täältä tuonne ulos.
Tuskin oli aamuaurinko ehtinyt nousta lehmusten latvain tasalle, kun arkkiaatteri jo oli jalkeilla ja tavallisella kävelyllään. Myös hänen molemmat oppilaansa ja koko Hammarby olivat liikkeellä jo kello neljältä aamulla.
Ne luulevat olevansa jonkun erehdyksen uhreja, ällistyneinä ne katselevat ympärilleen ja niiden elämän pääaatteen uudelleen elpyessä niiden paksuissa aivoissa ne astuvat askeleen hunaja-ammeita kohti ammentaakseen niistä uusia voimia. Mutta se on mennyttä, keväthunajan aika, lehmusten kukkaviinin, salvian, ajuruohon, valkoapilan, meiramin sulan jumal-juoman aika.
Korkealle kohoo saarnien ja lehmusten kruunut, ja ranka seisoo rangassa kuin obeliskein tumma metsä; ja kaiken tämän päällä väikkyy tämä puhtaasti sinertävä, korkea ja hiilakkainen taivas. Kaikki on yhtaikaa suloista ja juhlallista kuin Olympin harjanteella kukkasseppelöitty, tuoksuva pylvässali, jossa vallitsee pyhä hämäryys ja vietetään jumalten häitä.
Horn astui hiljaa lähemmä. Ulkona suhisivat nuoret lehdet, ja lehmusten latvain välitse loisti Kassiopeian kultapunainen tähdistö.
Me kaksi, joill' ei ole ystävätä, rikkaita oomme; meillä onni on, me, jotka katselemme juhlaa tätä vain ulkoa kuin orvot ilohon; palakoot lamput, sulosävel soikoon, sisällä nuori kansa karkeloikoon; luo, Svanhild, silmäs, tähtitarhoihin; tuhannet lamput loistaa *sielläkin* Oi kuule, armas, sävel illan soi, lehvissä lehmusten se huminoi Ah, meille tähdet korkeuden palaa
Ja samalla hetkellä istuisimme käsikkäin Mainin rannalla lehmusten siimeksessä, siellä, missä istuimme silloin kuin olin lapsi, ja kotiseutumme satakielet soittaisivat meille niinkuin ennen muinoinkin suloisia säveliään. Dorthe kääntyi pois äreillä mielin.
Ylhäällä tuolla on Ranskan taivas Ja Ranskan luonto on ympärilläni, Ja vienoa kieltähän viehkein impi Mun korvaani kuiskivi vierelläin. On tummenpi taivas kuin Suomessa konsaan Ja lämpöisempi on luontokin tää Ja lehmusten oksilla rastahat laulaa Ja leivoset lennossa helkyttää.